Viimeiset paivat Kreikassa

Otsikon uhkaavan savyn mukaisesti menen Suomeen ensi viikon torstaina - mutta siis vain lomille! Palaan Kreikkaan 7.1. Eli kaikki vaan ottamaan yhteytta kun olen Suomen paassa! Joulun vietan Hameenlinnassa, uudenvuoden Helsingissa, valipaivat Lintula-Valamo-Joensuu-akselilla. Uudenvuoden jalkeen avoimia paivia, nyt vaan puhelimet helisemaan ;-)

Suomi-seuran pikkujoulut sujuivat vallan hyvin, vaikka jannitinkin hiukan juontoa. Muutamaa vanhan kreikan lipsahdusta lukuunottamatta meni sujuvasti ja kreikkalaisetkin pysyivat karryilla koko illan ajan (ainakin luulen niin). Menimme jatkoille Harley Davidson -baariin, ja aluksi oltiin vahan orpoja siella rokkareiden keskuudessa mutta muutaman seurueen jasenen tanssijalan vipattamisen jalkeen saatiin koko baarin sympatiat puolellemme!

Muuten viikko on kulunut elokuvien merkeissa. Melkein joka ilta ollaan katsottu skandinaavisessa porukassa elokuva. Hyvia ja huonoja on mahtunut matkan varrelle, mutta nyt olen unohtanut jo melkein kaikki. Eilen kavimme skandinaavisen porukan kanssa kiinalaisessa buffetissa, oli ihana syoda pitkasta aikaa mausteita taman mausteettoman kreikkalaisen ruokakulttuurin keskella.

OTE on ollut varsinainen paanvaiva talla viikolla. Menimme Dimitran kanssa sinne perjantaina valittamaan puhelinasiasta, ja varsinainen soppa siita syntyikin: kaksi tuntia huusimme taytta kurkkua eri toimistoissa ympari rakennusta. En tiennyt etta osaan puhua niin nopeasti kreikkaa! Suutuin oikein kunnolla eraalle virkailijalle, joka alkoi valittaa etta "te ulkomaalaiset ette vain halua maksaa laskujanne". Sai kuulla kunniansa, hieman kylla havetti itseani jalkeenpain. Mutta loppujen lopuksi joudun maksamaan 70 euroa tyhjasta, koska OTE oli asentanut mun tietamattani 2 kk sitten pihalleni (?) puhelimen. Kukaan ei firmasta viitsinyt minulle ilmoittaa etta tallaista on tehty...

Tanaan on luvassa Suomi-koulun joulujuhla ja meikalainen on siella joulupukki! Saa nahda miten kay.

Juhlintaa paaston kunniaksi

Joulupaastoni on sujunut melko mukavasti juhlien merkeissa - ja olen huomannut myos sen, etta ymmarran norjaa ja vahan ukrainaakin! Olemme myos viime aikoina opiskelleet Alexandroksen kanssa yhdessa iltaisin (luokkatoverini, ruotsalais-kreikkalainen siis) ja ne on niin hysteerisia tuokioita etta naurulihakset ovat koetuksella. Eilen kaytiin tavernassa ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa (tai siis kaikki ne on puoliksi kreikkalaisia), ja siella sitten taas buzukien aarella nautittiin paastoruuasta ja hyvasta seurasta.

Mutta joululahja-ahdistus on sitakin suurempi - en yksinkertaisesti keksi kenellekaan mitaan enka itselleni mitaan toiveita! Viime vuoden Valamo-joulu oli jotenkin rentouttava kun sai pysya kaukana siita jouluhossotyksesta, mutta nyt taalla se sitten iskee kahta kauheammin takaisin. Tanaan menin kaupungille hakemaan joululahjoja, mutta loysin vain yhden (parempi sekin kun ei mitaan!). Sen sijaan kuulin kadulla eraan tyton sanovan etta "tuosta kaupasta saa todella hyvia miesten vaatteita" - kaikki vaatteeni tuntuvat hajoavan kasiin - menin sisaan ja sanoin myyjalle etta annatteko minulle kaksi paitaa ja housut, niin puoli tuntia ja uusi garderobi oli koossa. Ja kerrankin sain kehuja siita, etta minulla oli suomalaiseen tyyliin paksut reidet.

Itsenaisyyspaivana iski ensimmainen koti-ikava, joka oli tosin vain paivan mittainen. Teki kauheasti mieli suomalaista ruokaa (vaikka kreikkalainen onkin tosi hyvaa), kuuntelin suomalaista musiikkia ja haikailin kauniita metsia ja puhdasta luontoa - no, Suomeen paasee joululomalle vajaan parin viikon paasta. Ja luulen, etta viikon loskakelin jalkeen (mika siella kuulemma nyt vallitsee) tekee jo mieli tanne Kreikan kaaokseen.

Ja viela loppukaneetti puhelinfirmasta: lahettivat minulle laskun! Menin kauppaan valittamaan ja sanoivat etta tietokoneen mukaan numeroni on olemassa, mutta sitten soittivat neuvostani siihen numeroon, eika kukaan vastannut. Meni hieman sormi suuhun... mutta OTEmaiseen tyyliin pitaa odottaa kaksi paivaa ja palata asiaan!

Sairastelua

Kylmyys on tosiaan taalla mennyt minuun kunnolla, olen nyt kuukauden sairastanut ja olen vasta nyt tervehtymassa. Viime viikonloppukin meni vuoteen pohjalla kokonaan, enka voinut kuvitellakaan lahtevani minnekaan Halkidikille. Sina viikonloppuna Kreikassa juhlittiin polytekhneion paivaa, muisteltiin siis niita opiskelijoita jotka sotilasjuntta tappoi kapinassa vuonna 1973. Yliopisto saastyi tana vuonna suurelta metelilta, koska yliopisto paatettiin pitaa auki ihmisille, eivatka anarkistit paasseet riehumaan. Aikaisempina vuosina kuulemma koko kaupunki on usein ollut sekaisin.

Kuoroltamme ilmestyi viime viikolla CD-levy. On kylla aika hienoa laulaa sellaisessa kuorossa, vaikka olenkin vasta tallainen aloittelija. Joku sanoi, etta kylla se taitaa olla Makedonian paras kuoro, ja varmasti onkin, kylla CD on sen verran tasokas. Ja porukka perustettiin vasta viime helmikuussa! Viime viikolla opiskelimme kuoroharjoituksissa pyhan Johannes Kukuzeleksen saveltamaa Mega Isonia, joka on bysanttilaisen musiikinteorian harjoitusteos. Yliopistolta tuli bysanttilaisen musiikin paleografian lehtori kertomaan meille sen kasikirjoitusperinteista ja tulkinnoista.

Olen huomannut viime paivina, etta kreikkani on sujuvoitunut huomattavasti. Edelleen on suuria puutteita sanavarastossa, mutta nyt kielioppi alkaa sisaistya ja alan ajatella suoraan kreikaksi, ja sita myota myos puhenopeus kiihtyy. Hauska on myos huomata, etta alkaa ymmartaa melko hyvin jo ihan tavallisia kreikkalaisia kirjoja ja sanomalehtia.

Meilla oli viime sunnuntaina myos Suomi-seuran pikkujoulutoimikunnan kokous. Minusta tuli sitten pikkujoulujen juontaja, suomeksi ja kreikaksi! Taytyy ottaa vahan joulusanastoa selville, ettei mene sormi suuhun juontaessa. Kokouksesta kotiin palatessani nain alakerran tavernassa Iston ja Ilkan, suomalaisia Hameenlinnan seurakunnasta. Oli mukava Suomi-ilta siis.

Lauantaina tapasin sattumalta ehtoopalveluksessa nunna Nektarian johon tutustuin Valamossa. Han on amerikkalainen nunna joka asuu talla hetkella Moskovassa. Han oli aivan hammastynyt yllatystapaamisestamme, samoin mina, koska olin ajatellut hanta edellisena paivana! Maanantaina han sitten teki minusta haastattelun toimittamaansa lehteen, kerroin lapsuusvuosistani Suomessa. Hiihtaminen tuntuu ulkomaalaisista aina niin eksoottiselta!

Tiistaina meilla oli kokooinen palvelus kirkossa Jumalanaidin temppeliinkaynnin kunniaksi. Oli erittain hieno palvelus, lauloimme kahdella kuorolla. Suomeenkin toisinaan toivoisi tallaista aktiivisempaa toimintaa juhlien eteen.

Hullu Kreikka

Kreikka on kylla sekopainen maa. Talla viikolla ei sinansa ole mitaan uutta, koulu sujuu samaa rataa - mutta jarkytyin perjantaina ruokakaupassa kun 8-vuotias pikkupoika osti viskia! Dimitra sanoi etta on aivan tavallista, etta isovanhemmat lahettavat pikkulapset ostamaan lammiketta nain kylmina iltoina, mutta en koskaan uskonut etta taalla olisi tuollaista...

Varmaankin vilustuin perjantaina koska koko viikonlopun olen ollut taas pienessa flunssassa. Taalla on aivan kauhean kylma, tuntuu ettei Suomessa ikina ole ollut nain kylma. Pidan paalla kerraston paitaa, villapaitaa ja sen paalla viela villatakkia ja sitten viela ulkotakki, ja silti palelen. Eilen taalla oli aivan kauhea tuuli ja tavarat lentelivat ympariinsa, en uskaltanut oikein menna uloskaan kun talojen katoilta putoili laattoja. Tana aamuna odottikin sitten parvekkeella kiva yllatys, kun tuuli ravisteli puusta kaikki lehdet siihen. Menin lakaisemaan parveketta, ja takana olevasta ransistyneesta talosta yhtakkia asteli ulos pieni mummeli. Kuvittelin aina, ettei siina talossa kukaan asuisi kun ei ole ikkunoissa edes lasia, mutta sielta se mummo tuli. En aluksi oikein ymmartanyt mummelin kreikkaa, niin kummallista se oli. Kaiken lisaksi puhui viela hirvean hitaasti, luulen etta asiaan on kaksi mahdollista selitysta: 1) Mummo oli jostain pikkukylasta ja puhui minulle hitaasti koska olen ulkomaalainen, 2) mummeli oli ulkomaalainen. Ehka en koskaan saa tata selville, koska tama oli nyt 3 kuukauteen ensimmainen kerta kun mummelin nain. Jos kesaan mennessa viela tormaamme, haluan ehdottomasti tietaa totuuden!

Ensi viikolla on taas taysi kouluviikko tiedossa. Viikonlopuksi suunnittelin vahan etta lahtisin johonkin luostariin Halkidikille, mutta ainakin tahan mennessa olen viikonloppuisin ollut niin vasynyt ettei ole jaksanut edes ajatella lahtevansa mihinkaan.

Enpa ole aikoihin ehtinyt tanne kirjoittamaan... Koko ajan on ystavia ja sukulaisia taalla rampannut! Aino, jonka tunnen seurakunnasta, tuli tanne ensin, ja sitten viikon oli siskoni Anna taalla kaymassa.Oppitunnit on itse asiassa melko vaativia, mutta tosi hyvia. Kielikurssi on joka paiva yhdeksasta yhteen, ja siella mennaan melko reipasta vauhtia eteenpain. Taso on minulle juuri sopiva, muut eivat ole ehka kieliopissa aivan yhta hyvia kuin mina mutta toisaalta olen taas muita jaljessa sanaston suhteen. Eli opetamme toinen toisiamme.Teologisessa kayn nyt syyslukukaudella vain yhden opettajan luennoilla. Kyseinen professori, Skaltsis, on kylla hyva, ja olen nyt oppinut pysymaan karryillakin tunneilla. Koko ajan ymmarran mista asiasta han puhuu, ihan sana sanalta en viela siina vauhdissa jaksa pysya mukana, mutta luulen saavani tunneista irti oleellisen.Laulutunneilla olemme aloittaneet yhteistunnit diplominsuorittajien kanssa, ja laulamme aivan kauhean vaikeaa teosta - pyhan Johannes Kukuzeliksen Anoiksantariaa. Korkealta ja kovaa kiekumista ja vaikeita modulaatioita. Mutta nyt alan vahitellen ottaa sitakin haltuun. Meilla oli myos joku vuositutkinnon tyyppinen laulukoe, mun piti laulaa viiden ukon edessa osa yhdesta laulusta ja sanoivat vaan etta hyvin laulan.Taalla tosiaan oli Anna kylassa viikon. Alkuviikolle sattui onneksi hyvat kelit. Silloin olin paivisin koulussa ja Anna shoppaili silla aikaa, mutta iltaisin sitten kahviteltiin ja syotiin hyvin tavernoissa. Mua myos silla viikolla haastateltiin Kreikan televisioon Suomen parisuhteiden rekisteroinneista, koska Suomi-seuran sihteerin mukaan olin kaupungin suomalaisista paras vastaamaan sita liittyviin kysymyksiin - koska olen teologian opiskelija... Perjantaina oli pyhan Demetrioksen, Thessalonikin suojeluspyhan paiva joten siella sitten oltiin kirkossa katsomassa kun valtion suurmiehet menivat soittokunnan saattelemana kirkkoon sisaan. Kaupunki oli kylla mukavassa juhlatunnelmassa. Ystavani Dimitra juhli silloin tietysti nimipaivaansa, joten mentiin arabiravintolaan juhlimaan pyhaa Demetriosta. Oli mukava ilta, syotiin ja juotiin kauheasti, ja illan kruunasi napatanssi - aluksi tuli sellainen arabitytto tanssimaan mutta se ei ollut kauhean hyva, mutta kaikki innostui kun yks kreikkalainen arabitanssista innostunut poika valtasi lavan ja heilutteli kaikkia jaseniaan niin erikoisesti etta itse kukin sita suu auki vaan katseli.Seuraavana lauantaina mentiin shoppailemaan kaupunkiin kun oli mullakin pitkasta aikaa vapaapaiva ja loydettiin vaikeuksista huolimatta mulle housut, takki ja slipoveri - kreikkalaisten miesten kapeat hartiat ja reidet eivat oikein sovi meikalaisen ruumiinrakenteeseen, enka olisi koskaan kuvitellut ostavani XXL-kokoisia vaatteita... Lauantaina oli myos koululaisten paraati, ja nain yhden tuttuni marssivan siella.Sunnuntaina juhlittiin OHI-paivaa, jolloin muistellaan sita kun Kreikka sanoi ei fasisteille (italialaisille ja saksalaisille). Silloin lahdettiin Annan ja Dimitran kanssa autolla kiertelemaan maaseutua. Kaytiin Verginassa Filippos II:n (Aleksanteri Suuren isan) haudalla ja sitten Panagia Soumela -nimisessa luostarissa joka oli korkealla vuorenrinteella.Seuraavan viikon olinkin sitten kipeana ja makasin kotona koko viikon. En oikein tieda mika tauti oli kyseessa, flunssan ja vatsataudin sekoitus, mutta onneksi paranin, koska en jaksanut yhtaan olla pystyssa sangysta.

Enous

Puhelin ei ole vielakaan tullut! Asentaja vihdoin tuli viime perjantaina, mutta sanoi ettei voi yhdistaa puhelinta, ennen kuin on vedetty joku kaapeli, joka tulee ensi viikolla. Huomenna pitaisi vihdoin luentojen alkaa yliopistolla taydella vauhdilla. Muuten kulunut viikko on kulunut enoutta ihmetellessa (siskoni Maija sai tiistaina vauvan, ensimmainen mun sisarusparven lapsista) ja kuoron aanitetta tehdessa. Tanaan tosin kuulin, etta aanityksessa tuli joku virhe ja joudumme tekemaan sen uudestaan. Ylipaataan koko aanitys on niin hamara prosessi, etten tieda koska levy ilmestyy ja mita lauluja siihen tulee - aina kun alamme puhua levytyksista, kaikki alkaa huutaa yhteen aaneen enka tieda keta uskoa. Sitten noyrana harjoitusten jalkeen yritan opettajalta kayda kysymassa etta mita missa milloin. Yleensa onnistuu.

Tanaan olin ystavani Stavroksen kanssa kaupungin ulkopuolella yhdessa luostarissa kaymassa. Se oli mukava kokemus. Taalla on hienoa aina huomata kuinka vireaa hengellista elamaa tassa kaupungissa on - toki aktiivisia kirkossakavijoita on prosentuaalisesti vahan, mutta lukumaaraisesti todella paljon (varsinkiin Suomeen verrattuna). Menemme ehka keskiviikkona samaan luostariin kokooiseen palvelukseen, joita siella kuulemma jarjestetaan melko usein. Kirkon jalkeen poimimme Stavroksen veljen Jorgoksen toisesta kirkosta ja luikautimme pari laulua. Sitten mentiin bugatsalle (allorasvaiselle juustopiirakalle) kahvilaan, ja juttelimme hetken. Tunnen Jorgoksen kuorosta, mutta en koskaan tajunnut etta han on Stavroksen veli! Taalla on hassua kun alkaa kaupungilla jo paivittain tormailla tuttuihin, ja sitten aina juorutaan hetki.

Eilen olin laulamassa Haralamboksen kirkossa ehtoopalveluksessa ja sain ahaa-elamyksen kun juttelin kuorolaisten kanssa palveluksen jalkeen - vaikka kreikkani edelleen on melko heikkoa, huomasin etta ajatukset tuli jo _kreikaksi_ kun juttelin, eika tarvinnut paassa kaantaa mitaan. On myos hassua kun juttelee joidenkin kanssa taalla englanniksi, etta monia erikoissanoja tietaa paremmin kreikaksi kuin englanniksi (mm. sairaalatermit ja jotkut byrokratiajutut, joihin olen saanut tutustua...). Ehka nama on niita kielen piirteita jotka oppii vain asumalla kyseisessa kieliymparistossa. Samoin paikalliset usein kehuvat aksenttiani, vaikka itse puheessa muuten puutteita onkin.

Byrokratian pyorteissa

Olen viettanyt erittain byrokratiantayteisen viikon. Jotta voin avata internetyhteyden, pitaa olla lankapuhelinliittyma. Jotta voin avata lankapuhelinliittyman, pitaa olla kreikkalainen verotusnumero. Jotta saa verotusnumeron, pitaa todistaa asuvansa siella missa asuu... Tiistaina sain lopulta muutaman tunnin jonottamisen ja byrokratiataistelun jalkeen kreikkalaisen verotusnumeron, minka jalkeen suuntasin puhelinliikkeeseen. Siella sanoin etta tarvitsen lankapuhelimen ja internetin. Sain seuraavat ohjeet: nyt kirjoitamme puhelinsopimuksen. Kahden paivan paasta soitat palvelunumeroon ja sovit puhelinasentajien kanssa koska tulevat. He tulevat neljan paivan sisalla soitosta. Kaksi paivaa asennuksen jalkeen menet jalleen puhelinliikkeeseen ja avaat internetliittyman. No, toivottavasti ensi viikon aikana saan siis internetyhteyden, joka tulee kylla melko kalliiksi, kun piti myos avata se lankapuhelin, jonka kuukausimaksu on 15 euroa.

Yliopisto on edelleen yksi kaaos. Ohjaava proffani oli sairaana kun meilla piti olla tapaaminen. Opinto-oppaassa kerrotaan kylla kurssit, mutta ei kurssiaikoja eika -paikkoja - sen sijaan sain toisen lapun, jossa kerrotaan aikoja ja paikkoja, mutta siina kerrotaan vain, koska kukin opettaja opettaa - ei tietenkaan sita, mita kurssia. Lisaksi valinnaiskurssien ajat ovat vain ohjeellisia, koska yleensa opiskelijat paattavat sen yhdessa. Eli en tullut tastakaan tapaamisesta paljonkaan viisaammaksi. Nykykreikan kielikurssi sen sijaan on selva. Jouduin tosin hankkimaan kurssia varten rontgenkuvan rintakehastani (?!). Menin yliopiston laakarille, joka ohjasi minut yliopistolliseen sairaalaan. Siella minut ohjattiin Agios Pavloksen sairaalaan, missa minulle ilmoitettiin, etta minun taytyy menna johonkin muuhun sairaalaan. Tanaan sitten aamulla vaan paukkasin lahimpaan sairaalaan ja sanoin etta tarvitsen rontgentutkimuksen yliopistoa varten. Yllattaen tahan menikin vain puoli tuntia. Laakari oli tehokas, tosin rontgenkone vaikutti todella epailyttavalta ja aion mahdollisimman pian tehda itselleni sateilymittauksen. Sairaala oli myos erittain torkyisessa kunnossa, ei tee mieli taalla sairastua...

Yritin tanaan soittaa puhelinasentajille, mutta he eivat vastanneet. Ehka huomenna parempi tuuri. Byrokratia on vasyttavaa, mutta onneksi parin viikon sisalla alkaa helpottaa, kun alkuongelmat on saatu ratkottua. Yritan myos avata tilin paikalliseen pankkiin saastaakseni hieman pankkikuluissa ja helpottaakseni laskujen maksamista.

Kivojakin asioita on sattunut. Laulutunnit ovat aivan loistavia, ja huomaan osaavani kreikkaa paiva paivalta enemman. Pystyn tunneilla puhumaan kaiken tarvittavan kreikaksi. Opettajani kutsui minut laulamaan myos kuoroonsa, jossa meita on noin 15 miesta. Siella on tosi hauska laulaa, ja muut miehet ovat tosi mukavia. Ja hyvia laulajia! Tanaankin meilla on parin tunnin harjoitukset illalla. Eli arki alkaa taallakin tulla - iltaisin on todella vasynyt kun paasee kotiin, joten uni maittaa.

Huomenna odotan myos kuriirilahetysta Kreetalta, josta tilasin soittimen jolla voin nauhoittaa laulutunnit ja jumalanpalvelukset. Mutta en tieda mihin aikaan kuriiri saapuu, joten paivystan koko paivan kotona. Erittain mielenkiintoista...

Yliopistoruokaa ja Ramadan

Yliopistolla on loistavaa ruokaa! Taalla siis saa yliopistolla kaksi ilmaista ateriaa paivassa, ja ne ovat kunnollista kreikkalaista ruokaa - eilen lounaaksi oli paistettua kanaa ja kesakurpitsamuhennosta, jalkiruoaksi jaateloa. Ei taalla mene rahaa minnekaan! No, tanaan aion ostaa yhden soittimen laulutuntien aanitysta varten, mutta se taitaa maksaa liki 500 euroa.

Olen ystavystynyt laheisen nettikahvilan pitajien, Dimitran ja Kamalin kanssa. Erittain hauskoja ihmisia. Dimitra asuu ihan mun naapurissa aitinsa kanssa, ja tormailemme usein kadulla. Hauskaa seuraa ovat molemmat, joten nykyaan vietan kaiken ajan siemaillen frappea taalla nettikahvilassa. Eilen lahdettiin illalla syomaan arabien (Kamal on Egyptista) kanssa ramadanin kunniaksi ateria jonnekin vahan syrjemmas keskustasta (ja siis ilta on klo 23:30 - en vielakaan tajua etta Suomessa kaikki ovat arkisin siihen aikaan nukkumassa, ja taalla vasta ilta alkaa!). Oli aivan mielettoman hyvaa ruokaa, siella sitten aamukolmeen asti massailimme ja joimme teeta ja soimme hedelmia. Ja kaikki tietysti ilmaista (Dimitran mukaan arabeille tyypillisen) rahataistelun jalkeen.

Toissailtana olin ulkona suomalaisopiskelijoiden kanssa, mutta olin kauhean vasynyt enka oikein jaksanut sosialisoitua. Viikonloppuna on taas kirkko-ohjelmaa, ja sunnuntaina isannoin suomalaisporukkaa joka tulee Athosvuorelta pariks paivaks Thessalonikiin.

Laulutunti ja yliopiston byrokratia

Yliopiston byrokratia on hullua! Olen nyt jonottanut ainakin viiteen eri toimistoon ja viettanyt tuntikausia ihmetellen etta missahan pain kampusta nyt olen. Mutta olen nyt onnistunut kirjautumaan opiskelijaksi, ja loppujen lopuksi kaikkialla palvelu on ollut tehokasta ja ystavallista - kunhan paasee jonon ohi.

Tanaan olin laulutunnilla, joka kesti puolitoista tuntia. Aivan loistavaa tyoskentelya! Laulamisen ohessa opiskellaan teoriaa ja historiaa ja tulkintaa ja improvisaatiota. Ja mukava opettaja kaiken lisaksi. Eli jee jee jee Kreikasta! Toivottavasti siskoni Maijan vauva kohta jo syntyy, mua jannittaa taalla etelassakin.

Tanaan yritan selvittaa, kuka se salaperainen saksalaismies on, joka on ilmestynyt alakertaani. Olen yrittanyt sita selvittaa, tuloksetta.

Kozani ja viikonloppu

Olin sitten viikolla yokylassa Kozanissa isa Janniksen vanhempien luona. Oli melko hauska tutustua kreikkalaiseen kaoottiseen perhe-elamaan, jossa syodaan jatkuvasti, huudetaan jatkuvasti ja otetaan jatkuvasti rennosti. Heilla oli oikein mukava talo pienessa kylassa kaupungin ulkopuolella. Siella nukuttiin pitkat siestat, kaytiin kaupungilla kahvilla, syotiin illallista naapureiden ja sukulaisten kanssa ja juotiin olutta. Vieraanvaraisuus on kylla uskomatonta: Nikos (perheen isa) vakisin maksoi myos bussilippuni Thessalonikiin. On mukava tietaa etta noinkin lahella (puolentoista tunnin matkan paassa) on perhe jonne on aina tervetullut. Se on myos kielen kannalta hyva, koska oikeastaan vain Kostas ja Maria (kaksi lapsista) puhuvat englantia, vanhemmat vain kreikkaa.

Viikonloppukin on sujunut rennoissa merkeissa. Lauantaina olin englantilaisten ystavieni kanssa ensin syomassa, sitten syomassa krepeja, sitten kirkossa ja sitten oluella. Kirkossa tapasin myos amerikkalaisia teologianopiskelijoita, ja nekin lahtivat oluelle. Oli oikein mukava ilta, vaikka valilla amerikkalaisten jotkut tavat arsyttavat - mm. se, etteivat he tietaneet, etta Irlanti on saari ja se on jaettu kahtia, tai miten Glasgow tai Edinburgh kirjoitetaan. Suomalaisen on myos hieman vaikea saada suunvuoroa siina puheen tulvassa.

Sunnuntaina mut kutsuttiin kahville naapurin englantilais-kreikkalaiseen perheeseen, joilla on myos suomalainen alivuokralainen. Mukaan tuli toinen englantilais-kreikkalainen pariskunta Panoramasta (Thessalonikin esikaupunkialuetta), ja oli oikein hauska ilta bulgarialaisen viinin ja teen ja kakun parissa. Tytot ajelivat myos Kostaksen (mies Panoramasta) pratkalla ympari kaupunkia, ja toinen tytoista esitti meille Natashaa, valkovenalaista ilotyttoa. Mutta hauskaa oli, nauroimme vedet silmissa. On mukava tietaa etta parin minuutin kavelymatkan paassa on mukava perhe, ja myos suomalainen jolle voi valilla kayda valittamassa jos asiat pannivat - ja ainakin puhua omaa kieltaan. Katie, naapurin aiti, sanoi etta han on huomannut etta kannattaa mahdollisimman usein tavata ihmisia omasta kotimaasta, koska jos tauko on liian pitka, alkaa ahdistaa.

Tanaan englantilaisten kanssa pidamme kattoterassillani laulutunnin, saa nahda kuinka myohaan se venahtaa... Huomenna pitaisi kuitenkin herata jo aamupaivalla, koska pitaa menna yliopistolle tekemaan opintosuunnitelmaa ja myos laulutunnit alkavat talla viikolla. Arki ja syksy tulevat!

Matkakuulumisia

Nyt on sitten lopulta selvitty matkoiltakin tanne. Bussi Romaniaan lahti ihmeelliselta "asemalta", ts. kadunvarresta. Matka kesti 18 tuntia sinne. Majoitus oli karmeassa teologisen tiedekunnan morskassa Sibiussa, mutta oli ihan hauska kun kaupungissa oli samaan aikaan Euroopan kirkkojen kokous, ja siella oli paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia tuttuja, joiden kanssa saattoi pitaa hauskaa. Itse konferenssin jarjestelyt olivat puolikatastrofaaliset, samoin sielta lahto, ja jouduimme hylkaamaan alkuperaiset suunnitelmat siirtya suoraan Ateenaan. Sen sijaan tulimme paivaksi Thessalonikiin ja sitten lahdimme Ateenaan. Ateenassa hotelli oli ylihinnoiteltu laatuunsa ja sijaintiinsa nahden, organisaatio oli siellakin aivan pielessa, ja kaikki oli kreikaksi, vaikka kyseessa oli kansainvalinen konferenssi. Mutta oli siellakin mielenkiintoisia esitelmia ja sai muutaman erittain hyodyllisen kontaktin - ja saa ainakin kaksi artikkelia julkaistua, se on aina positiivista CV:n kannalta.

Nyt olen sitten palannut Ateenasta Thessalonikiin ja lomailen viela viikon pari ennen kuin koulu alkaa kunnolla. Ajattelin lahtea kaymaan isa Ioanniksen vanhempien luona Kozanissa ja ehka vierailla parissa luostarissa seka viettaa vaan aikaa tuttujen kanssa ja tutustua uusiin. Samoin gradu pitaisi viimeistella ja ne artikkelit... Eli hommaa riittaa.

Alkaa unohtako mua, ottakaa yhteytta puhelimitse, sahkopostilla tai kirjeitse!

Kuumuus jatkuu

Taalla on edelleen aivan karmean kuuma. Viime viestissa en ehtinyt kirjoittaa kauheasta kohtalosta joka mulle tapahtui tiistain ja keskiviikon valisena yona: mun avain ei toiminut enka paassyt kotiin sisalle, tulin siis joskus kolmen aikaan yolla vasta kotiin. Nukuin sitten kissojen ja lepakkojen kanssa portailla aamuun asti ja odotin etta Irena heraisi ja osaisi auttaa. Kutsuimme lukkomiehet paikalle ja ne avasivat oven, se oli kuulemma vaan tosi tiukassa.

Sen jalkeen onkin vuorokausirytmi ollut vahan sekaisin ja oon vaan nukkunu koko ajan. Tapasin lauluopettajani Janniksen, se on tosi mukava ja rento tyyppi. Sovimme etta syyskuun puolessavalissa, kun palaan konferenssimatkoilta, aloitamme tunnit. Han laulaa pyhittaja Antonioksen kirkossa sunnuntaisin ja siella alan siis minakin tasta lahtien sunnuntaisin ja juhlina laulaa. Arkisin kayn Athosvuoren Simonopetran luostarin kaupunkiedustustossa (metokissa), pyhan Haralamboksen kirkossa. Siella on mukava tunnelma, paljon nuoria ja pappi on tosi mukava, samoin kirkkomummot. Palvelukset ovat hartaita eika niissa (onneksi) kayteta aanentoistoa. Siella saa myos laulaa mukana ja lukea palveluksissa, ja ne toimitetaan samaan tyyliin kuin Simonopetrassa joten ne ovat tuttuja mulle.

Kavin myos yliopistolla hoitamassa asioita. Sain siella yllattavan hyvaa palvelua enka joutunut edes jonottamaan sekuntiakaan. Ilmoittauduin kokovuotiselle kielikurssille joka alkaa lokakuussa, viikossa on 20 oppintuntia kreikkaa. Hienoa yliopistolla on myos se, etta opiskelijoille kuuluu kaksi ilmaista ateriaa paivassa!

Maanantaina lahden yliopiston musiikinopiskelijoiden kanssa bysanttilaisen musiikin konferenssiin Romaniaan, missa onkin sitten paljon tuttuja kun siella on samaan aikaan joku kirkkojen maailmanneuvoston juttu. Matka kestaa 2 yota bussissa istuen, mutta sitten onkin mukavaa taas 10 paivaa. Romaniasta jatketaan Ateenaan toiseen konferenssiin.

Eli palailen varmaan konferenssien jalkeen taas kuvioihin.

Perilla

Nyt on paljon kirjoitettavaa... Olen siis saapunut perille Thessalonikiin.

Saavuin lauantaina lentokoneella ihan mukavasti kentalle, josta Evthymios sitten nouti minut - ei ollut kenellakaan mitaan hajua missa pain kaupunkia tuleva asuntoni oli, mutta soitin vuokraemannalle ja han sitten neuvoi taksikuskia. Kamppa on ihana omakotitalon ylakerta, pieni mutta kaytannollinen, ja kattoterassi on oikeasti tosi iso ja kaytannollinen - terassi yksin on suurempi ku mun Unioninkadun kamppa! Alakerrassa asuu talla hetkella italialainen Irena, joka puhuu englantia niin kreikkalaisella aksentilla etta parempi on puhua kreikkaa. Hanen seuranaan on myos epamaarainen maara kissoja, koiria ja lintuja, jotka ovat siella lemmikkeina ja tunkevat aina valilla myos mun asuntoon - mutta ei se haittaa, varsinkin ne koirat on tosi hauskoja! Etaisyys keskustasta ei oo pitka, mutta tuskallista on kotiinpaluu, koska pitaa kiiveta maki ylos.

Kreikka on kylla niin erikoinen maa. Taalla on kauheasti erilaisia asioita: katu pitaa ylittaa kaoottisesti, parkkeeraus tapahtuu kaoottisesti, mutta onneksi olen saanut sentaan hoidettua puhelimen ja muutenkin asiat kuntoon - puolen tunnin paasta tapaan tulevan laulunopettajani ensimmaisen kerran (ei puhu sanaakaan muuta kielta kuin kreikkaa, joten kielikylpy luvassa!). Taalla on erikoista myos se etta kaupunki heraa eloon vasta klo 21 jalkeen, jolloin mina taas olen jo nukkumassa. Eilen olin ranskalaisten kanssa ulkona syomassa ja meni kolmeen asti yolla, oli kylla hauska ilta! Kuunneltiin buzukia ja syotiin itsemme taysiksi kuin porsaat. Jossain vaiheessa iltaa seuraan liittyi yksi kreikkalainen joka puhui ranskaa tosi hyvin mutta niin vahvalla aksentilla etta luulin koko ajan sen puhuvan kreikkaa. Eika se oikein tuntunut ymmartavan mitaan mita ma ranskaksi sanoin vaikka ranskalaiset ymmarsi oikein hyvin.

Ensi maanantaina lahden jonkun yliopiston paleografiaopiskelijaporukan kanssa konferenssimatkalle Romaniaan ja sielta sitten Takalan Marian kanssa Ateenaan - ja kotiin sitten 15. syyskuuta, jolloin on taas aikaa kirjoitella vahan enemman.

Nyt taytyy rientaa, on paljon kaikkea organisoitavaa!

Lähtö koittaa

Lauantaina koittaa lähtö Kreikkaan. Suuntaan siis Thessalonikiin pohjois-Kreikkaan viettämään vaihtovuotta Aristoteleen yliopistoon. Koko vuosi on vielä hieman hämärän peitossa, mutta olen ainakin saanut jo vanhastakaupungista yksiön kattoterassin kera. Yliopistolla aion opiskella nykykreikkaa lähinnä, ja bysanttilaista laulua opiskelen yksityisesti erään psalteksen kanssa.

Pitäkää yhteyttä! En välttämättä ehdi kaikille lähettää yksityisiä meilejä, mutta täällä blogissa kerron omista kuulumisistani.