Matkailua ympäri Kreikkaa

On vierähtänyt pitkä aika edellisestä blogitekstistä. Toukokuun lopussa tuli matkusteltua vielä Ksenofontoksessa pari kertaa. Lauloimme kokoöisiä palveluksia ja poimimme kirsikoita, tulkkasin metropoliitta Ambrosiukselle ja seurueelleen, jotka kävivät Athosvuorella. Yllättävän sujuvasti sujui jo tulkkaus molempiin suuntiin, kreikasta suomeen simultaanisti, suomesta kreikkaan hieman hitaammin mutta kuitenkin aika hyvin. Tosin Ksenofontoksen isät nauroivat minun vanhan kreikan ilmaisuilleni, en tiedä mistä ne oikein pulpahtivat suuhun siinä tulkattaessa, mutta sain sitten isiltä kehuja että puhun paljon hienompaa kreikkaa kuin he!

Kesäkuussa suoritin myös kaikki yliopiston kokeet. Toisessa kokeessa ei kysytty yhtäkään kysymystä, ja sain siitä kympin (siis täydet). Yhdessä kokeessa kysyttiin yksi kysymys jostain paaviin liittyvistä keskiaikaisista asiakirjoista. En tiennyt vastausta, mutta sain silti arvosanaksi 8. Kreikan kielitutkinnosta sain myös kympin, mihin olin aika tyytyväinen, vaikka koe olikin aika helppo, ja bysanttilaisen musiikin diplomin suoritin myös erinomaisin arvosanoin, vaikka teinkin jonkin verran virheitä terminologian kanssa kokeissa, koska en muistanut kaikkia termejä kreikaksi. Mutta nyt on ainakin bysanttilaisen musiikin opettajan pätevyys, mikä on tärkeintä!

Kokeiden jälkeen lähdin Riikan ja veljiensä kanssa Amorgoksen saarelle viikon lomalle. Aivan uskomattoman hieno loma! Nukuimme upeassa asunnossa pilkkahintaan, nautimme Amorgon mahtavista maisemista ja puhtaista ja hiljaisista rannoista, hyvästä ruuasta ja juomasta ja kävimme luostarissakin. Erityisen hienoja hetkiä olivat rantapiknik kuunvalossa ja muut hienot illat. Siellä oli iltaisin jopa niin viileä, että tarvitsi pitkähihaisen paidan!

Sitten kun palasin Amorgokselta Ateenan kuumuuteen tervehtimään kavereita, kärsin nestehukastakin. Kannoin yliopistolta neljä muovikassillista kirjoja keskustaan, ja sain sitten siinä 38 asteen helteessä niin hirveän pyörrytyskohtauksen että meni vasta monen tunnin jälkeen ohi. Mutta sainpahan ilmaiset 4 muovikassillista kirjoja, väitöskirjoja ja muita bysanttilaisen musiikin alalta.

Sitten lähdin takaisin Ksenofontokseen poimimaan kirsikoita, kokkaamaan, keräämään papuja pellolta, pitämään neliäänisiä kuoroharjoituksia (tosin saimme muilta isiltä valituksia siitä että se teki liikaa meteliä...). Yhtenä arkiaamuna lauloin kerubiveisun liturgiassa ja kaikki noviisit ja nuoret munkit tulivat kanssani laulamaan. Lounaalla sitten yksi isä tuli kysymään lauloinko aamulla kerubiveisun. Vastasin kyllä, ja hän puolestaan vastasi, että nukkui keljassaan silloin (toisella puolella luostaria) ja heräsi lauluuni!

Thessalonikissa elämä on nyt ihanan leppoisaa kun opiskelut ovat päättyneet. Parvekkeellani on illanistujaiset lähes joka ilta, syömme ja juomme niiden ystävien kanssa jotka eivät vielä ole lähteneet lomille. Päivisin käymme kahvilla ja luen kirjallisuutta.

Viime viikonloppuna oli myös ranskalainen ystäväni Jean-Philippe täällä käymässä, hän on Sergei-instituutin järjestämällä kielikurssilla Kilkiksessä kuukauden verran. Vietimme hauskan, rennon viikonlopun.

Sunnuntaina törmäsin aamulla kirkossa Anna Conomokseen ja erääseen irlantilaiseen ystävääni, ja yhdessä erään kreikkalaisen Haralamboksen ja Annan äidin kanssa suuntasimme kohti Ormilian luostaria, joka on Kreikan suurin (nunna)luostari. Anna tunsi kaikki nunnat sieltä (120!) ja juttelimme iltapäivän, kävimme ehtoopalveluksessa (sisaret laulavat upeasti) ja sen jälkeen menimme rannalle uimaan ja kahville. Palasimme myöhään yöllä Thessalonikiin.

Toissapäivänä taas kävimme Olymposvuorella sijaitsevassa pyhän Dionysioksen luostarissa, joka oli myös todella mahtava. Olymposvuori jo ympäristönä on mielettömän kaunis metsineen ja jyrkkine vuorenrinteineen. Kävimme myös pyhän Efraimin nunnaluostarissa, joka oli yksi kauneimmista luostareista joissa olen koskaan käynyt. Ja sisaristo oli aivan ihanan ystävällistä ja hengellistä. Tietysti luostareiden jälkeen menimme taas uimaan ja syömään ja palasimme Thessalonikiin ja lauloimme koko automatkan kirkkoveisuja. Unohtumattomia reissuja!

Huomenna menen ehkä viimeistä kertaa Ksenofontokseen. Suomeen paluu pelottaa jo aivan kauheasti, aina kun ajattelen sitä, alkaa oksettaa ja itkettää samaan aikaan. Lentolippu on siis 28.7. Joka päivä tuntuu Kreikka läheisemmältä ja läheisemmältä. Mutta on toisaalta ihana palata Suomeen kaikkien teidän ystävien ja sukulaisten luo!

Athoksenmatkailua

Pääsiäisviikon juhlinnan jälkeen palasin takaisin Ksenofontokseen juhlimaan luostarin suojeluspyhän, pyhän Georgioksen juhlaa. Luostariin kerääntyi noin 400 juhlijaa, ja kova olikin sitten häslinki: kannettiin vuoteita, katettiin pöytiä, kiillotettiin aterimia, ja lopulta klo 20 aloitettiin juhlapalvelus. Laulamaan tulivat erämaasta parin keljan isät, ja toimittamassa oli Albaniasta metropoliitta Demetrios. Palvelus päättyi seuraavana päivänä yhdentoista aikoihin, joten tulihan sitä 15 tuntia veisattua! En ehtinyt välissä levätä kunnolla ollenkaan, koska ne laulajamunkit halusivat minut koko ajan laulamaan isonia vierellensä. Pari kertää kävin kymmenen minuuttia lepuuttamassa jalkoja huoneessa.

Seuraavana päivänä sitten syötiin ja kestitettiin vierailevia munkkeja. Oli kyllä hieno kokemus! Väsyneenä palasin sitten taas Thessalonikiin opiskelemaan pariksi päiväksi.

Seuraavana perjantaina kylään tuli Irina Suomesta. Kävimme kirkoissa, nauroimme enemmän kuin koskaan Suomi-seuran näytelmäharjoituksissa ja tavernaillassa. Irinan lähdettyä yritin taas opiskella pari päivää, ja palasin taas Ksenofontokseen Athokselle. Nyt siellä oli ihanan rentouttavaa, koska kaikki juhlat olivat ohi, ja kaikki olivat vähän rauhallisempia. Käytiin kävelyillä vuoristossa ja kerroin taas kauheasti Suomesta kun isät olivat niin kiinnostuneita. Yhden päivän työskentelin ikonimaalaamossa. Yhtenä päivänä minut taas määrättiin trapesaan kattamaan pöytiä ja olinpa vierasmajassakin taas palvelemassa vieraita. Yhtenä päivänä lähdimme noviisien kanssa keräämään kirsikoita vuorille, ja siellähän olikin sitten hauska päivä. Söimme kirsikoita varmaan enemmän kuin keräsimme, ja silti niitä kertyi 14 laatikollista! Lauloimme kirkkoveisuja samalla kun poimimme, ja kun isä Pahomios ehdotti että täytyy alkaa pitää säännöllisiä kuoroharjoituksia, isä Filotheos huusi jostain kirsikkapuun latvasta että kerätkäähän nyt ensin ne kirsikat niin sitten voidaan jutella kuorosta!

Ksenofontoksesta palasin nyt tiistaina ja kärsin allergiasta kovin, hengittäminen on vähän vaikeaa ja nenä on koko ajan tukossa. Asiaa ei auta ollenkaan se, että Thessaloniki on täynnä pölyä tietöiden takia... Nyt tässä yritetään valmistella kokeita ja ensi viikon VIIMEISTÄ kouluviikkoa ja bysanttilaisen musiikin diplomia, ja sitten vähitellen jo kesän matkoja ja lopulta matkaa Suomeenkin. Aika on vierähtänyt todella nopeasti! Sunnuntaina juhlin syntymäpäiviäni, muistakaahan onnitella ;)

Laitoin tänne myös pari kuvaa: Tämä on sieltä rukoushuoneelta vuorelta, vasemmalta isä Pakomios, isä Serafim, minä ja noviisi Theofanis (joka on ollut Thessalonikissa samalla laulunopettajalla kuin minä!)















Ja tässä kannamme lakanoita: vasemmalta Athoniada-koulun oppilas Stefanos, minä ja noviisi Nektarios.

Kristus nousi kuolleista!

Palasin eilen Athosvuorelta Ksenofontoksen luostarista viettämästä pääsiäistä (siis niille tiedoksi, jotka eivät ole asiasta tietoisia: Kreikan ortodoksit, kuten suurin osa kaikista ortodokseista, juhlivat pääsiäistä vanhan juliaanisen kalenterin mukaan, ja se on usein myöhemmin kuin Suomessa käytettävän gregoriaanisen kalenterin mukainen pääsiäinen). Lähdin liki kaksi viikkoa sitten lauantaina ja palasin nyt keskiviikkoiltapäivänä. Elämäni hienoin suuri viikko ja pääsiäinen! Ksenofontoksen luostari on mahtava paikka ja munkit olivat äärettömän ihania.

Kun saavuin lauantaina, menin heti lepäämään hetkeksi - illalla kahdeksalta aloitimme kokoöisen palveluksen joka kesti kolmeen asti aamulla, sitten levättiin muutama tunti ja jatkettiin liturgian kanssa. Olin aivan väsynyt matkasta ja nukahtelin koko ajan palveluksessa, ja siksi en edes jaksanut mennä laulamaan, mutta liturgiassa sitten nousin analogille ensimmäisen kerran. Kuoronjohtaja oli isä Serafim, viisikymppinen vuorenvarma laulaja joka tunsi kaikki veisut kuin omat kätensä, ja ylipäätään lauloi melkein kaiken ulkoa. Liturgian jälkeen aloitin sitten työt luostarin vierasmajassa jonne minut määrättiin vierailuni ajaksi työskentelemään. Siivosin huoneita ja valmistelimme muiden isien kanssa ensi viikolla olevaa praasniekkaa: sinne on tulossa yli 400 vierasta, joten kaikki majoitustiloja piti rakennella kaikkiin mahdollisiin tyhjiin tiloihin! Kantelimme noviisi Nektarioksen kanssa hiki otsassa rautaisia varavuoteita ja patjoja.

Maanantaista keskiviikkoon palvelusohjelma oli melko rankka: klo 3 aamulla aloitimme aamupalvelukset ja jatkoimme klo 6:30 asti. Sen jälkeen levättiin hetki, ja klo 9 jatkoimme ennenpyhitettyjen lahjojen liturgialla puolillepäivin asti. Illalla oli sitten vielä klo 17 ehtoonjälkeinen palvelus.

Torstaina alkoi sitten kunnon jumalanpalvelusputki. Aamulla tavalliseen tapaan aloitettiin klo 3 ja jatkettiin sinne seitsemaan asti, klo 9 aloitimme sairaanvoitelun joka toimitettiin taydellisena, sen jalkeen ehtoopalveluksen ja liturgian ja lopettelimme vasta ennen kolmea iltapaivalla. Juttelin taman palveluksen aikana myos igumenin kanssa, joka oli valtavan ihana ihminen - todella hengellinen ja lempeä. Palveluksen jälkeen lähdimme suoraan töihin koska vieraat odottelivat vuoteita, ja lepäsimme hetken ennen yöpalvelusta, joka alkoi klo 22:30, siis 12 kärsimysevankeliumia. Palveluksen aikana kannettiin myös Kristuksen risti keskelle kirkkoa, ja se oli järisyttävä hetki. Monet isistä itkivät ja tuntui siltä että Jerusalemin tapahtumat todella olivat läsnä siinä hetkessä. Lopetimme palveluksen klo 4 ja sen jälkeen veljestön kanssa valvoimme aamuun asti vuoroissa ristin äärellä rukoilemassa. Se kirkon hiljaisuus oli jotenkin äärimmäisen koskettavaa. Aamulla klo 9 aloitimme kuninkaalliset hetket ja jatkoimme klo 13 asti iltapäivällä. Sitten taas lepäsimme ja teimme töitä, ja jälleen klo 22:30 aloitimme yöpalveluksen ja jatkoimme aamuneljään asti.

Lauantaiaamuna aloitimme klo 9:30 suuren lauantain ehtoopalveluksen ja liturgian, ja jatkoimme kahteen asti iltapäivällä. Sitten alkoi valmistelu pääsiäisyöpalvelusta varten: pidimme lauluharjoitukset isä Serafimin johdolla ja siivosimme luostaria. Tavalliseen tapaani en saanut nukuttua ollenkaan ennen pääsiäisyöpalvelusta, jonka aloitimme klo 22:30 ja lopulta lopetimme klo 7 aamulla. Se oli mahtava yö! Pyhä tuli tuotiin Jerusalemista asti. Kun pääsiäisevankeliumia alettiin lukea vedenpyhitysaltaalla, alkoi kauhea meteli ja pelästyin ensin: kaikkia kirkonkelloja ja talantoja (puukapuloita) alettiin soittaa suureen ääneen, ei ylösnousemus jäänyt keneltäkään huomaamatta! Kun luettiin sitten aamupalveluksen lopussa Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna, alkoivat taas monet itkeä - ilosta tosin!

Nämä suuren viikon palvelukset olivat mahtavia siinäkin mielessä, että niissä luettiin pyhien isien opetuspuheita päivän aiheisiin liittyen. Ne avasivat vielä enemmän kunkin palveluksen sisältöä.

Kirkas viikko sujui hauskojen juttelujen merkeissä, ja luostari hiljentyi kun eivät ottaneet enää vieraita vastaan lähestyvän praasniekan takia - kaikki huoneet piti siivota ja lakanat vaihtaa. Söimme paljon kananmunia, kävimme kävelyillä vuoristossa, joimme hyvää luostarin isien tekemää viiniä, katselimme valokuvia Suomesta (muutama isistä oli käynyt Suomessa silloin Athos-näyttelyn yhteydessä) ja lauloimme. Keskiviikkona kun olin siellä viimeistä päivää, ja juhlin maailmassa nimipäivääni, kiivettiin isä Serafimin ja parin munkin kanssa vuoren päälle yhteen rukoushuoneeseen toimittamaan aamupalvelus ja liturgia. Isä Serafim sanoi että juhlitaan nyt kunnolla nimipäivää: laulettiin pyhän kanoni, eksapostilario, kiitosstikiirat ja luettiinpa vielä epistola ja evankeliumikin. Elämäni hienoin nimipäiväpalvelus, lintujen laulu kuului vain taustalla!

Palasin sitten munkkien hyvästelemänä monien lahjojen kera (änkesivät minulle kaiken maailman ikoneja, viiniä ja tsipouroa) laivalla Ouranoupoliin, josta sitten loppujen lopuksi sain ilmaisen autokyydin yhdeltä munkilta joka tuli myös Ksenofontoksesta kyytiin (oli tosin Pantokratorin luostarin munkki) ja tarjosi vieläpä jäätelöt matkalla.

Sen verran ikävä on jo takaisin Ksenofontokseen, että ensi maanantaina palaan sinne pariksi päiväksi praasniekkaa juhlimaan. Sitä ennen juhlimme täällä maailmassa vappua ja pääsiäistä pashan ja siman merkeissä!

Viikonlopun ilot

Viime viikonloppu oli aivan loistava! Perjantaina tosin olin taas aivan kauhean tylsällä luennolla, heterodoksisten kirkkojen kanoninen oikeus, jossa proffa mutisee suoraan kirjasta lukien jotain keskiajan paavinvallasta ja aloittaa tunnit aina 45 minuuttia myöhässä. Mutta illalla menimme slovakialaisen kaverini Katerinan ja hänen äitinsä ja muutaman muun kaverin kanssa syömään. Katerinan äiti puhui vain slovakiaa, ja me muut olimme suomalainen, ruotsalainen, puolalainen ja venäläinen. Lopputulos oli se että yritin puhua vähäistä venäjääni, kaikki slaavit puhuivat omaa kieltään ja jotenkin keskustelussa pysyi tolkku!

Oli myös todella mukava lauantaipäivä. Menimme Haralamboksen kirkon kanttoriporukan kanssa syömään, kirkko tarjosi. Meitä oli neljä miestä, ja suuntasimme yhteen Thessalonikin hienoimmista ravintoloista, jossa nautimme ihania mereneläviä: mustekaloja, katkarapuja, simpukoita, ostereita... Laskukin oli suunnaton, mutta kirkko onneksi maksoi. Jälkiruuaksi toivat kolme pulloa likööriä, joten ehtoopalvelus sen jälkeen menikin sitten iloisissa merkeissä! Ehtoopalveluksen jälkeen menimme kahville yhden amerikkalaisen papin kanssa joka on töissä Norjassa, luulin aluksi että hän oli norjalainen kun puhui niin hyvää norjaa ja ruotsia. Mutta loppujen lopuksi päädyimme kreikkaan yhteisenä keskustelukielenä kun englantini on kovin heikkoa ja kreikkaa osaan paremmin kuin norjaa... Norjassa myös kääntävät bysanttilaista laulua vähitellen norjaksi, todella mielenkiintoinen keskustelu.

Sunnuntaina kirkon jälkeen menimme opettajan ja muutaman muun tyypin kanssa kahville yhteen kivaan oopperakahvilaan jossa soittavat oopperaa. Sunnuntain kirkkokahvit ovat kyllä aina niin rentouttavat! Iltapäivällä lähdettiin yliopiston teologikanttoreiden kanssa yhteen kirkkoon Mihanionaan laulamaan, siellä on Jumalansynnyttäjän ihmeitätekevä ikoni ja se on suosittu pyhiinvaelluspaikka. Lauloimme siellä ehtoopalveluksen kavereideni Jorgoksen, Stavroksen ja Nektarioksen ja heidän isänsä, isä Spyridonin kanssa. Isä Spyridon on hassu setä, musiikkitieteilijä ja pappi ja kanttori. Lopuksi tarjosivat meille kirkossa vielä ruokaa ja juomaa ja siunaukseksi pienen ruskean kirjekuoren!

Sen jälkeen lähdimme Suomi-seuran tavernailtaan. Haukuimme vaihteeksi Kreikan byrokratiaa ja korruptiota. Oli rentouttavaa taas puhua suomea ja olla omiensa parissa, on jo jonkin verran ikävä Suomeen, vaikka täällä loistavasti viihtyykin.

Viikko kului opiskelujen parissa siinä missä mikä tahansa muukin viikko. Perjantaina kävimme Mediterranean Cosmos -kauppakeskuksessa Jorgoksen ja Nektarioksen kanssa laulamassa akatistoksen. Sen jälkeen menimme Jorgoksen kanssa rantaan kävelylle ja taistelimme tavalliseen tapaamme Kreikan politiikasta ja uskonnosta ja Makedoniasta. En voi ymmärtää sitä propagandan määrää jota täällä levitetään! Tämän jälkeen lähdimme suomalaisen Annan kanssa rannalle kävelylle, mutta tapasin kadulla yhden kreikkalaisen pojan joka on tulossa syksyllä Turkuun tekemään maisterintutkintoa. Hän on opiskellut vuoden suomea ja puhuu todella hyvin! Tosin sanoi minulle, ettei ymmärrä puhekielestäni yhtään mitään... :D Joten jouduimme yrittämään kirjakielellä. Mutta tuntuu hassulta että kirjakieli on aivan kuin vieras kieli jota ei kauhean hyvin puhu. Jopa kreikka tuntui sujuvan paremmin kuin suomen kirjakieli!

Lakkojen, Ateenan ja opiskelun Kreikka

En ole aikoihin saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne blogiin, mutta yritetään josko tällä kertaa...

Maaliskuu oli lakkojen kuukausi. Valtiopäivät äänestivät uudesta lakiehdotuksesta vakuutuslain muuttamiseksi - nykyään täällä on 173 vakuutuskassaa, ja valtio haluaisi tuon villin lännen vähentää noin kymmeneen. Koko Kreikka sitten protestoi lakia vastaan: sähköyhtiö oli pari viikkoa lakossa, joka siis tarkoitti sitä, että sähköt katkaistiin mielivaltaisesti tietyltä alueelta kaupunkia pariksi tunniksi kerrallaan. Tietenkään ei kerrottu milloin katkokset tulevat. Monesti istuimme yliopistolla pimeässä luokassa ja ikonimaalaustunneilla maalasimme kynttilänvalossa. Bussit olivat toisinaan lakossa, samoin pankit ja kaikki virastot ja yliopistokin. Kaikista ikävin lakko oli kuitenkin roskakuskien lakko. Kadut täyttyivät roskista, rotat juoksivat ympäri kaupunkia ja lemu oli sanoinkuvaamaton. Ja ajattelevaisena kansalaisena en vienyt kaduille roskia haisemaan, joten koko asuntoni lemusi roskille jotka kertyivät muutaman viikon aikana.

Olin ennen ilosanoman juhlaa (25.3.) pitkän viikonlopun Ateenassa ystäväni Panagiotiksen luona. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa pois tästä Thessalonikin Makedonia-fanaattisuudesta: kuten ehkä Suomessakin on kuultu, Kreikka on taas villiintynyt Makedonian nimen suhteen. Tavallaan olen itsekin kreikkalaisten puolella, mutta Kreikassa on niin paljon tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin joku toisen valtion nimi.

Mutta Ateenan-reissu oli todella mukava joka tapauksessa. Se on paljon eurooppalaisempi ja ei-kreikkalaisempi kaupunki kuin Thessaloniki (eksyin yhtenä päivänä myös puolalaiskortteliin...) joten olo oli kuin ulkomailla. Puhuivat samaa kieltäkin mutta vähän erilailla kuin Thessalonikissa! Olin laulamassa muutamissa kirkoissa, tosin järkytyin ateenalaisesta tyylistä, johon kuuluu kolmiäänisyys, ison-kone ja lujasti ujeltavat mikrofonit sekä hitaasti laulaminen. Tapasin edesmenneen arkkipiispa Kristoduloksen koiratkin. Juttelin erään musiikkitieteilijän kanssa mahdollisesta tulevasta väitöskirjastani, hän tarjoutui sen ohjaajaksi. Panagiotis vei minut pariin luostariin vuorille, joista oli huikeat näkymät kaupungin ylle. Kävimme syömässä merenrannassa mereneläviä, simpukoita ja mustekaloja ja kaiken maailman herkkuja. Panagiotiksen äiti, Maria-täti, oli melko räväkkä mummo, laittoi hyvää ruokaa ja ihmetteli miksi minulla on pitkät hiukset vaikka olenkin niin "hyvä poika". Kaverini Marinos (jonka jotkut lukijoista varmaan muistavatkin) tuli yhtenä päivänä hakemaan minua kahville, ei oltu nähty kahteen vuoteen. Maria-täti ei pitänyt Marinoksesta ollenkaan, kuulemma liian hoikka ja snobi... Sunnuntaina tapasin myös Nikoksen ja suomalaisvaimonsa Maritan, ja vietimmä mukavan iltapäivän Akropoliin juurella kahvin, kävelyn ja kirkossakäynnin merkeissä. Löysin myös kirjakaupoista hyviä kirjalöytöjä.

Ateenassa en saanut kauhean hyvin nukuttua kun kanarialintu huusi niin kovasti öisin, joten sairastuin sitten Thessalonikiin palattuani. Kunhan pääsin sängynpohjalta ylös, aloitimme Suomi-seuran näytelmäkerhon harjoitukset! Oli hauskaa, teimme improvisaatioharjoituksia ja nauroimme kauheasti.

Täällä on kevät kauneimmillaan, kukat kukkivat, linnut laulavat ja viiniköynnökset kasvavat. Mutta nyt alkaa kovin työvaihe, yliopiston kokeet lähestyvät, kreikan kielitutkinto samoin, konservatoriolla suoritan bysanttilaisen musiikin diplomin toukokuussa ja ikonimaalauksessa yritän oppia niin paljon kuin mahdollista. Kuoron kanssa tehdään tupla-CD:tä pyhän Demetrioksen veisujen kera, ja sekin pitäisi saada toukokuun aikana valmiiksi. Kesän reissut tulevat varmasti tarpeeseen!

Sain viime viikolla myös kirjeen että pääsen Athosvuorelle Ksenofontoksen luostariin suureksi viikoksi ja pääsiäiseksi (täällä 27.4.). Odotan innolla!

Karnevaalitunnelmaa

Ei ole ollut viime aikoina oikein motivaatiota kirjoittaa tänne blogiin. Uusi lukukausi alkoi yliopistossa ja sen tiimoilta olen juoksenut toimistosta toimistaan etsimässä mahdollisia aikatauluja mahdollisille kursseille - no, olen tähän mennessä saanut jopa kaksi kurssia kreikan lisäksi itselleni sovituksi. Olen kylläkin huomannut että ikonimaalauksen aloitettuani ei kauheasti ylimääräistä aikaakaan ole, joten ehkä nämä kaksi riittävät.

Tänään on siis Kreikassa puhdas maanantai, paaston ensimmäinen päivä. Tätä on edeltänyt parin viikon karnevaaliaika. Toissatorstaina oli Tsiknopempti, jolloin kaikkialla kaduilla grillattiin lihaa viimeisen lihaviikon kunniaksi, kaupunki oli myös järjestänyt ison konsertin ja koko kaupunki oli hulluna. Menimme ruotsalaisten kanssa syömään lihaa torille, oli hauska ilta kaikenkaikkiaan. Karnevaalitunnelmaan ovat sopivasti sattuneet myös ruotsalaisnaapurini Lukaksen syntymäpäiväjuhlat sekä lettuvierailu ehkä kaupungin kummallisimpaan lettupaikkaan (jossa soi ravintoloitsijan itse tekemä teknomusiikki, diskovalot välkkyvät ja lettuja maistetaan viskeillä ja likööreillä). Söin siellä letun suklaan, valkosuklaan ja mansikoiden kanssa (tuntui muuten uskomatolta että helmikuussa torilla myytiin tuoreita mansikoita) ja join päälle makean frappen, ja sainkin sitten sellaisen sokerihumalan, että koko kroppa meni sekaisin. Dimitra juotti mulle soodaa ja sitten tuli se sokerikrapula, ja veto katosi ihan täysin. En saanut seuraavana yönäkään nukuttua.

Viime viikolla vietimme myös vähän itä-eurooppalaisempaa laskiaista, kun venäläiset koulukaverit laittoivat blinejä (tai oikeastaan heidän äitinsä loppujen lopuksi kokkasi ne). Joimme kvassia ja fiilistelimme smetanan kanssa. Juhlimme myös yhden saksalais-kreikkalaisen ystäväni Nicolen läksiäisiä. Yritin pitää läksiäispuhetta saksaksi, mutta se ei ollut kauhean sujuvaa. Sain kuitenkin sanottua kaiken mitä halusin! Pitäisi ehkä aktivoida sitä kieltä hieman enemmän.

Myös vuokraemäntäni Englannista on täällä käymässä, on ihana puhua englantia jonkun britin kanssa - kauhukseni huomasin kuinka heikoksi se kieli on täällä mennyt. Yleensä en ole mikään amerikkalaisten sarjojen suuri ystävä, mutta yritän täällä nyt katsella englanninkielisiä ohjelmia ja elokuvia että sanasto pysyisi muistissa! Jouduin kauheasti hakemaan sanoja Deborahin kanssa puhuessa.

Eilen, siis laskiaissunnuntaina, menin kaverini Euthymioksen (minulla on kaksi Euthymios-nimistä kaveria: tämä oli se johon törmäsin Hämeenlinnan kirkossa joululomalla) kotikylään vuoristoon noin tunnin matkan päähän Thessalonikista. Oli loistava laskiaissunnuntai: kylä oli sellainen aivan pieni klassinen kreikkalaiskylä korkealla vuorenrinteellä, Eetun isä on kylän pappi. Siellä oli menossa klassiset makedonialaiset "häät", joissa eräs kylän poika oli puettu morsiameksi. Kansa tanssi kaduilla kansallispuvuissa ja viini virtasi. Sitten grillasimme kymmeniä kaloja siellä Eetun pihalla, söimme naapurien kanssa myös salaattia ja tzatzikia ja tiramisua ja sieniä ja perunoita ja juustoa ja viiniä... Eetun isä soitti pontoslaista lyyraa, oli hauskaa! Minut laitettiin kanttoriksi sitten sovintosunnuntain ehtoopalvelukseen, mikä jo sinänsä oli katastrofi - tein kauheasti virheitä stikiiroiden sanoissa kun jouduin yksin laulamaan kaiken, mutta onneksi kyläkirkoissa ei ole niin kauhean suuria kriteereitä, kirkossa kun oli vain pari mummoa. Mutta sen verran sentään herätin mielenkiintoa että pyysivät vielä palveluksen jälkeen laulamaan jotain lisää! Sinänsä se ehtoopalvelus oli vähän pettymys, Suomessa se on aina sellainen paaston alun ruumiillistuma, ensimmäinen paastorukous maahankumarruksineen, suuri prokimeni ja se lopun anteeksipyyntö - mutta täällä kirkossa oli vain pari hassua mummoa, paastorukouksessa ei kumarruta maahan asti ja anteeksipyyntökin jostain syystä missattiin, ja kaiken lisäksi vielä ehtarin jälkeen syötiin kalaa ja lähdettiin paikalliseen oluelle... Suomessa on toisinaan jotkut asiat paljon paremmalla tolalla.

Tänään oli puhdas maanantai, emme jaksanut lähteä minnekään lennättämään leijoja, mutta Dimitran ja Kamalin kanssa söimme perinteisiä paastoruokia. Menin katumuskanoniin Haralamboksen kirkkoon, ja se oli kovin mukava kokemus - samalla tavalla toimitettiin kuin Suomessakin, paitsi että kuoro lauloi koko kanonin tropareineen.