Olin sitten viikolla yokylassa Kozanissa isa Janniksen vanhempien luona. Oli melko hauska tutustua kreikkalaiseen kaoottiseen perhe-elamaan, jossa syodaan jatkuvasti, huudetaan jatkuvasti ja otetaan jatkuvasti rennosti. Heilla oli oikein mukava talo pienessa kylassa kaupungin ulkopuolella. Siella nukuttiin pitkat siestat, kaytiin kaupungilla kahvilla, syotiin illallista naapureiden ja sukulaisten kanssa ja juotiin olutta. Vieraanvaraisuus on kylla uskomatonta: Nikos (perheen isa) vakisin maksoi myos bussilippuni Thessalonikiin. On mukava tietaa etta noinkin lahella (puolentoista tunnin matkan paassa) on perhe jonne on aina tervetullut. Se on myos kielen kannalta hyva, koska oikeastaan vain Kostas ja Maria (kaksi lapsista) puhuvat englantia, vanhemmat vain kreikkaa.
Viikonloppukin on sujunut rennoissa merkeissa. Lauantaina olin englantilaisten ystavieni kanssa ensin syomassa, sitten syomassa krepeja, sitten kirkossa ja sitten oluella. Kirkossa tapasin myos amerikkalaisia teologianopiskelijoita, ja nekin lahtivat oluelle. Oli oikein mukava ilta, vaikka valilla amerikkalaisten jotkut tavat arsyttavat - mm. se, etteivat he tietaneet, etta Irlanti on saari ja se on jaettu kahtia, tai miten Glasgow tai Edinburgh kirjoitetaan. Suomalaisen on myos hieman vaikea saada suunvuoroa siina puheen tulvassa.
Sunnuntaina mut kutsuttiin kahville naapurin englantilais-kreikkalaiseen perheeseen, joilla on myos suomalainen alivuokralainen. Mukaan tuli toinen englantilais-kreikkalainen pariskunta Panoramasta (Thessalonikin esikaupunkialuetta), ja oli oikein hauska ilta bulgarialaisen viinin ja teen ja kakun parissa. Tytot ajelivat myos Kostaksen (mies Panoramasta) pratkalla ympari kaupunkia, ja toinen tytoista esitti meille Natashaa, valkovenalaista ilotyttoa. Mutta hauskaa oli, nauroimme vedet silmissa. On mukava tietaa etta parin minuutin kavelymatkan paassa on mukava perhe, ja myos suomalainen jolle voi valilla kayda valittamassa jos asiat pannivat - ja ainakin puhua omaa kieltaan. Katie, naapurin aiti, sanoi etta han on huomannut etta kannattaa mahdollisimman usein tavata ihmisia omasta kotimaasta, koska jos tauko on liian pitka, alkaa ahdistaa.
Tanaan englantilaisten kanssa pidamme kattoterassillani laulutunnin, saa nahda kuinka myohaan se venahtaa... Huomenna pitaisi kuitenkin herata jo aamupaivalla, koska pitaa menna yliopistolle tekemaan opintosuunnitelmaa ja myos laulutunnit alkavat talla viikolla. Arki ja syksy tulevat!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment