Enpa ole aikoihin ehtinyt tanne kirjoittamaan... Koko ajan on ystavia ja sukulaisia taalla rampannut! Aino, jonka tunnen seurakunnasta, tuli tanne ensin, ja sitten viikon oli siskoni Anna taalla kaymassa.Oppitunnit on itse asiassa melko vaativia, mutta tosi hyvia. Kielikurssi on joka paiva yhdeksasta yhteen, ja siella mennaan melko reipasta vauhtia eteenpain. Taso on minulle juuri sopiva, muut eivat ole ehka kieliopissa aivan yhta hyvia kuin mina mutta toisaalta olen taas muita jaljessa sanaston suhteen. Eli opetamme toinen toisiamme.Teologisessa kayn nyt syyslukukaudella vain yhden opettajan luennoilla. Kyseinen professori, Skaltsis, on kylla hyva, ja olen nyt oppinut pysymaan karryillakin tunneilla. Koko ajan ymmarran mista asiasta han puhuu, ihan sana sanalta en viela siina vauhdissa jaksa pysya mukana, mutta luulen saavani tunneista irti oleellisen.Laulutunneilla olemme aloittaneet yhteistunnit diplominsuorittajien kanssa, ja laulamme aivan kauhean vaikeaa teosta - pyhan Johannes Kukuzeliksen Anoiksantariaa. Korkealta ja kovaa kiekumista ja vaikeita modulaatioita. Mutta nyt alan vahitellen ottaa sitakin haltuun. Meilla oli myos joku vuositutkinnon tyyppinen laulukoe, mun piti laulaa viiden ukon edessa osa yhdesta laulusta ja sanoivat vaan etta hyvin laulan.Taalla tosiaan oli Anna kylassa viikon. Alkuviikolle sattui onneksi hyvat kelit. Silloin olin paivisin koulussa ja Anna shoppaili silla aikaa, mutta iltaisin sitten kahviteltiin ja syotiin hyvin tavernoissa. Mua myos silla viikolla haastateltiin Kreikan televisioon Suomen parisuhteiden rekisteroinneista, koska Suomi-seuran sihteerin mukaan olin kaupungin suomalaisista paras vastaamaan sita liittyviin kysymyksiin - koska olen teologian opiskelija... Perjantaina oli pyhan Demetrioksen, Thessalonikin suojeluspyhan paiva joten siella sitten oltiin kirkossa katsomassa kun valtion suurmiehet menivat soittokunnan saattelemana kirkkoon sisaan. Kaupunki oli kylla mukavassa juhlatunnelmassa. Ystavani Dimitra juhli silloin tietysti nimipaivaansa, joten mentiin arabiravintolaan juhlimaan pyhaa Demetriosta. Oli mukava ilta, syotiin ja juotiin kauheasti, ja illan kruunasi napatanssi - aluksi tuli sellainen arabitytto tanssimaan mutta se ei ollut kauhean hyva, mutta kaikki innostui kun yks kreikkalainen arabitanssista innostunut poika valtasi lavan ja heilutteli kaikkia jaseniaan niin erikoisesti etta itse kukin sita suu auki vaan katseli.Seuraavana lauantaina mentiin shoppailemaan kaupunkiin kun oli mullakin pitkasta aikaa vapaapaiva ja loydettiin vaikeuksista huolimatta mulle housut, takki ja slipoveri - kreikkalaisten miesten kapeat hartiat ja reidet eivat oikein sovi meikalaisen ruumiinrakenteeseen, enka olisi koskaan kuvitellut ostavani XXL-kokoisia vaatteita... Lauantaina oli myos koululaisten paraati, ja nain yhden tuttuni marssivan siella.Sunnuntaina juhlittiin OHI-paivaa, jolloin muistellaan sita kun Kreikka sanoi ei fasisteille (italialaisille ja saksalaisille). Silloin lahdettiin Annan ja Dimitran kanssa autolla kiertelemaan maaseutua. Kaytiin Verginassa Filippos II:n (Aleksanteri Suuren isan) haudalla ja sitten Panagia Soumela -nimisessa luostarissa joka oli korkealla vuorenrinteella.Seuraavan viikon olinkin sitten kipeana ja makasin kotona koko viikon. En oikein tieda mika tauti oli kyseessa, flunssan ja vatsataudin sekoitus, mutta onneksi paranin, koska en jaksanut yhtaan olla pystyssa sangysta.