Perilla

Nyt on paljon kirjoitettavaa... Olen siis saapunut perille Thessalonikiin.

Saavuin lauantaina lentokoneella ihan mukavasti kentalle, josta Evthymios sitten nouti minut - ei ollut kenellakaan mitaan hajua missa pain kaupunkia tuleva asuntoni oli, mutta soitin vuokraemannalle ja han sitten neuvoi taksikuskia. Kamppa on ihana omakotitalon ylakerta, pieni mutta kaytannollinen, ja kattoterassi on oikeasti tosi iso ja kaytannollinen - terassi yksin on suurempi ku mun Unioninkadun kamppa! Alakerrassa asuu talla hetkella italialainen Irena, joka puhuu englantia niin kreikkalaisella aksentilla etta parempi on puhua kreikkaa. Hanen seuranaan on myos epamaarainen maara kissoja, koiria ja lintuja, jotka ovat siella lemmikkeina ja tunkevat aina valilla myos mun asuntoon - mutta ei se haittaa, varsinkin ne koirat on tosi hauskoja! Etaisyys keskustasta ei oo pitka, mutta tuskallista on kotiinpaluu, koska pitaa kiiveta maki ylos.

Kreikka on kylla niin erikoinen maa. Taalla on kauheasti erilaisia asioita: katu pitaa ylittaa kaoottisesti, parkkeeraus tapahtuu kaoottisesti, mutta onneksi olen saanut sentaan hoidettua puhelimen ja muutenkin asiat kuntoon - puolen tunnin paasta tapaan tulevan laulunopettajani ensimmaisen kerran (ei puhu sanaakaan muuta kielta kuin kreikkaa, joten kielikylpy luvassa!). Taalla on erikoista myos se etta kaupunki heraa eloon vasta klo 21 jalkeen, jolloin mina taas olen jo nukkumassa. Eilen olin ranskalaisten kanssa ulkona syomassa ja meni kolmeen asti yolla, oli kylla hauska ilta! Kuunneltiin buzukia ja syotiin itsemme taysiksi kuin porsaat. Jossain vaiheessa iltaa seuraan liittyi yksi kreikkalainen joka puhui ranskaa tosi hyvin mutta niin vahvalla aksentilla etta luulin koko ajan sen puhuvan kreikkaa. Eika se oikein tuntunut ymmartavan mitaan mita ma ranskaksi sanoin vaikka ranskalaiset ymmarsi oikein hyvin.

Ensi maanantaina lahden jonkun yliopiston paleografiaopiskelijaporukan kanssa konferenssimatkalle Romaniaan ja sielta sitten Takalan Marian kanssa Ateenaan - ja kotiin sitten 15. syyskuuta, jolloin on taas aikaa kirjoitella vahan enemman.

Nyt taytyy rientaa, on paljon kaikkea organisoitavaa!