Puhelin ei ole vielakaan tullut! Asentaja vihdoin tuli viime perjantaina, mutta sanoi ettei voi yhdistaa puhelinta, ennen kuin on vedetty joku kaapeli, joka tulee ensi viikolla. Huomenna pitaisi vihdoin luentojen alkaa yliopistolla taydella vauhdilla. Muuten kulunut viikko on kulunut enoutta ihmetellessa (siskoni Maija sai tiistaina vauvan, ensimmainen mun sisarusparven lapsista) ja kuoron aanitetta tehdessa. Tanaan tosin kuulin, etta aanityksessa tuli joku virhe ja joudumme tekemaan sen uudestaan. Ylipaataan koko aanitys on niin hamara prosessi, etten tieda koska levy ilmestyy ja mita lauluja siihen tulee - aina kun alamme puhua levytyksista, kaikki alkaa huutaa yhteen aaneen enka tieda keta uskoa. Sitten noyrana harjoitusten jalkeen yritan opettajalta kayda kysymassa etta mita missa milloin. Yleensa onnistuu.
Tanaan olin ystavani Stavroksen kanssa kaupungin ulkopuolella yhdessa luostarissa kaymassa. Se oli mukava kokemus. Taalla on hienoa aina huomata kuinka vireaa hengellista elamaa tassa kaupungissa on - toki aktiivisia kirkossakavijoita on prosentuaalisesti vahan, mutta lukumaaraisesti todella paljon (varsinkiin Suomeen verrattuna). Menemme ehka keskiviikkona samaan luostariin kokooiseen palvelukseen, joita siella kuulemma jarjestetaan melko usein. Kirkon jalkeen poimimme Stavroksen veljen Jorgoksen toisesta kirkosta ja luikautimme pari laulua. Sitten mentiin bugatsalle (allorasvaiselle juustopiirakalle) kahvilaan, ja juttelimme hetken. Tunnen Jorgoksen kuorosta, mutta en koskaan tajunnut etta han on Stavroksen veli! Taalla on hassua kun alkaa kaupungilla jo paivittain tormailla tuttuihin, ja sitten aina juorutaan hetki.
Eilen olin laulamassa Haralamboksen kirkossa ehtoopalveluksessa ja sain ahaa-elamyksen kun juttelin kuorolaisten kanssa palveluksen jalkeen - vaikka kreikkani edelleen on melko heikkoa, huomasin etta ajatukset tuli jo _kreikaksi_ kun juttelin, eika tarvinnut paassa kaantaa mitaan. On myos hassua kun juttelee joidenkin kanssa taalla englanniksi, etta monia erikoissanoja tietaa paremmin kreikaksi kuin englanniksi (mm. sairaalatermit ja jotkut byrokratiajutut, joihin olen saanut tutustua...). Ehka nama on niita kielen piirteita jotka oppii vain asumalla kyseisessa kieliymparistossa. Samoin paikalliset usein kehuvat aksenttiani, vaikka itse puheessa muuten puutteita onkin.
No comments:
Post a Comment