Viikonlopun ilot

Viime viikonloppu oli aivan loistava! Perjantaina tosin olin taas aivan kauhean tylsällä luennolla, heterodoksisten kirkkojen kanoninen oikeus, jossa proffa mutisee suoraan kirjasta lukien jotain keskiajan paavinvallasta ja aloittaa tunnit aina 45 minuuttia myöhässä. Mutta illalla menimme slovakialaisen kaverini Katerinan ja hänen äitinsä ja muutaman muun kaverin kanssa syömään. Katerinan äiti puhui vain slovakiaa, ja me muut olimme suomalainen, ruotsalainen, puolalainen ja venäläinen. Lopputulos oli se että yritin puhua vähäistä venäjääni, kaikki slaavit puhuivat omaa kieltään ja jotenkin keskustelussa pysyi tolkku!

Oli myös todella mukava lauantaipäivä. Menimme Haralamboksen kirkon kanttoriporukan kanssa syömään, kirkko tarjosi. Meitä oli neljä miestä, ja suuntasimme yhteen Thessalonikin hienoimmista ravintoloista, jossa nautimme ihania mereneläviä: mustekaloja, katkarapuja, simpukoita, ostereita... Laskukin oli suunnaton, mutta kirkko onneksi maksoi. Jälkiruuaksi toivat kolme pulloa likööriä, joten ehtoopalvelus sen jälkeen menikin sitten iloisissa merkeissä! Ehtoopalveluksen jälkeen menimme kahville yhden amerikkalaisen papin kanssa joka on töissä Norjassa, luulin aluksi että hän oli norjalainen kun puhui niin hyvää norjaa ja ruotsia. Mutta loppujen lopuksi päädyimme kreikkaan yhteisenä keskustelukielenä kun englantini on kovin heikkoa ja kreikkaa osaan paremmin kuin norjaa... Norjassa myös kääntävät bysanttilaista laulua vähitellen norjaksi, todella mielenkiintoinen keskustelu.

Sunnuntaina kirkon jälkeen menimme opettajan ja muutaman muun tyypin kanssa kahville yhteen kivaan oopperakahvilaan jossa soittavat oopperaa. Sunnuntain kirkkokahvit ovat kyllä aina niin rentouttavat! Iltapäivällä lähdettiin yliopiston teologikanttoreiden kanssa yhteen kirkkoon Mihanionaan laulamaan, siellä on Jumalansynnyttäjän ihmeitätekevä ikoni ja se on suosittu pyhiinvaelluspaikka. Lauloimme siellä ehtoopalveluksen kavereideni Jorgoksen, Stavroksen ja Nektarioksen ja heidän isänsä, isä Spyridonin kanssa. Isä Spyridon on hassu setä, musiikkitieteilijä ja pappi ja kanttori. Lopuksi tarjosivat meille kirkossa vielä ruokaa ja juomaa ja siunaukseksi pienen ruskean kirjekuoren!

Sen jälkeen lähdimme Suomi-seuran tavernailtaan. Haukuimme vaihteeksi Kreikan byrokratiaa ja korruptiota. Oli rentouttavaa taas puhua suomea ja olla omiensa parissa, on jo jonkin verran ikävä Suomeen, vaikka täällä loistavasti viihtyykin.

Viikko kului opiskelujen parissa siinä missä mikä tahansa muukin viikko. Perjantaina kävimme Mediterranean Cosmos -kauppakeskuksessa Jorgoksen ja Nektarioksen kanssa laulamassa akatistoksen. Sen jälkeen menimme Jorgoksen kanssa rantaan kävelylle ja taistelimme tavalliseen tapaamme Kreikan politiikasta ja uskonnosta ja Makedoniasta. En voi ymmärtää sitä propagandan määrää jota täällä levitetään! Tämän jälkeen lähdimme suomalaisen Annan kanssa rannalle kävelylle, mutta tapasin kadulla yhden kreikkalaisen pojan joka on tulossa syksyllä Turkuun tekemään maisterintutkintoa. Hän on opiskellut vuoden suomea ja puhuu todella hyvin! Tosin sanoi minulle, ettei ymmärrä puhekielestäni yhtään mitään... :D Joten jouduimme yrittämään kirjakielellä. Mutta tuntuu hassulta että kirjakieli on aivan kuin vieras kieli jota ei kauhean hyvin puhu. Jopa kreikka tuntui sujuvan paremmin kuin suomen kirjakieli!