Kristus nousi kuolleista!

Palasin eilen Athosvuorelta Ksenofontoksen luostarista viettämästä pääsiäistä (siis niille tiedoksi, jotka eivät ole asiasta tietoisia: Kreikan ortodoksit, kuten suurin osa kaikista ortodokseista, juhlivat pääsiäistä vanhan juliaanisen kalenterin mukaan, ja se on usein myöhemmin kuin Suomessa käytettävän gregoriaanisen kalenterin mukainen pääsiäinen). Lähdin liki kaksi viikkoa sitten lauantaina ja palasin nyt keskiviikkoiltapäivänä. Elämäni hienoin suuri viikko ja pääsiäinen! Ksenofontoksen luostari on mahtava paikka ja munkit olivat äärettömän ihania.

Kun saavuin lauantaina, menin heti lepäämään hetkeksi - illalla kahdeksalta aloitimme kokoöisen palveluksen joka kesti kolmeen asti aamulla, sitten levättiin muutama tunti ja jatkettiin liturgian kanssa. Olin aivan väsynyt matkasta ja nukahtelin koko ajan palveluksessa, ja siksi en edes jaksanut mennä laulamaan, mutta liturgiassa sitten nousin analogille ensimmäisen kerran. Kuoronjohtaja oli isä Serafim, viisikymppinen vuorenvarma laulaja joka tunsi kaikki veisut kuin omat kätensä, ja ylipäätään lauloi melkein kaiken ulkoa. Liturgian jälkeen aloitin sitten työt luostarin vierasmajassa jonne minut määrättiin vierailuni ajaksi työskentelemään. Siivosin huoneita ja valmistelimme muiden isien kanssa ensi viikolla olevaa praasniekkaa: sinne on tulossa yli 400 vierasta, joten kaikki majoitustiloja piti rakennella kaikkiin mahdollisiin tyhjiin tiloihin! Kantelimme noviisi Nektarioksen kanssa hiki otsassa rautaisia varavuoteita ja patjoja.

Maanantaista keskiviikkoon palvelusohjelma oli melko rankka: klo 3 aamulla aloitimme aamupalvelukset ja jatkoimme klo 6:30 asti. Sen jälkeen levättiin hetki, ja klo 9 jatkoimme ennenpyhitettyjen lahjojen liturgialla puolillepäivin asti. Illalla oli sitten vielä klo 17 ehtoonjälkeinen palvelus.

Torstaina alkoi sitten kunnon jumalanpalvelusputki. Aamulla tavalliseen tapaan aloitettiin klo 3 ja jatkettiin sinne seitsemaan asti, klo 9 aloitimme sairaanvoitelun joka toimitettiin taydellisena, sen jalkeen ehtoopalveluksen ja liturgian ja lopettelimme vasta ennen kolmea iltapaivalla. Juttelin taman palveluksen aikana myos igumenin kanssa, joka oli valtavan ihana ihminen - todella hengellinen ja lempeä. Palveluksen jälkeen lähdimme suoraan töihin koska vieraat odottelivat vuoteita, ja lepäsimme hetken ennen yöpalvelusta, joka alkoi klo 22:30, siis 12 kärsimysevankeliumia. Palveluksen aikana kannettiin myös Kristuksen risti keskelle kirkkoa, ja se oli järisyttävä hetki. Monet isistä itkivät ja tuntui siltä että Jerusalemin tapahtumat todella olivat läsnä siinä hetkessä. Lopetimme palveluksen klo 4 ja sen jälkeen veljestön kanssa valvoimme aamuun asti vuoroissa ristin äärellä rukoilemassa. Se kirkon hiljaisuus oli jotenkin äärimmäisen koskettavaa. Aamulla klo 9 aloitimme kuninkaalliset hetket ja jatkoimme klo 13 asti iltapäivällä. Sitten taas lepäsimme ja teimme töitä, ja jälleen klo 22:30 aloitimme yöpalveluksen ja jatkoimme aamuneljään asti.

Lauantaiaamuna aloitimme klo 9:30 suuren lauantain ehtoopalveluksen ja liturgian, ja jatkoimme kahteen asti iltapäivällä. Sitten alkoi valmistelu pääsiäisyöpalvelusta varten: pidimme lauluharjoitukset isä Serafimin johdolla ja siivosimme luostaria. Tavalliseen tapaani en saanut nukuttua ollenkaan ennen pääsiäisyöpalvelusta, jonka aloitimme klo 22:30 ja lopulta lopetimme klo 7 aamulla. Se oli mahtava yö! Pyhä tuli tuotiin Jerusalemista asti. Kun pääsiäisevankeliumia alettiin lukea vedenpyhitysaltaalla, alkoi kauhea meteli ja pelästyin ensin: kaikkia kirkonkelloja ja talantoja (puukapuloita) alettiin soittaa suureen ääneen, ei ylösnousemus jäänyt keneltäkään huomaamatta! Kun luettiin sitten aamupalveluksen lopussa Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna, alkoivat taas monet itkeä - ilosta tosin!

Nämä suuren viikon palvelukset olivat mahtavia siinäkin mielessä, että niissä luettiin pyhien isien opetuspuheita päivän aiheisiin liittyen. Ne avasivat vielä enemmän kunkin palveluksen sisältöä.

Kirkas viikko sujui hauskojen juttelujen merkeissä, ja luostari hiljentyi kun eivät ottaneet enää vieraita vastaan lähestyvän praasniekan takia - kaikki huoneet piti siivota ja lakanat vaihtaa. Söimme paljon kananmunia, kävimme kävelyillä vuoristossa, joimme hyvää luostarin isien tekemää viiniä, katselimme valokuvia Suomesta (muutama isistä oli käynyt Suomessa silloin Athos-näyttelyn yhteydessä) ja lauloimme. Keskiviikkona kun olin siellä viimeistä päivää, ja juhlin maailmassa nimipäivääni, kiivettiin isä Serafimin ja parin munkin kanssa vuoren päälle yhteen rukoushuoneeseen toimittamaan aamupalvelus ja liturgia. Isä Serafim sanoi että juhlitaan nyt kunnolla nimipäivää: laulettiin pyhän kanoni, eksapostilario, kiitosstikiirat ja luettiinpa vielä epistola ja evankeliumikin. Elämäni hienoin nimipäiväpalvelus, lintujen laulu kuului vain taustalla!

Palasin sitten munkkien hyvästelemänä monien lahjojen kera (änkesivät minulle kaiken maailman ikoneja, viiniä ja tsipouroa) laivalla Ouranoupoliin, josta sitten loppujen lopuksi sain ilmaisen autokyydin yhdeltä munkilta joka tuli myös Ksenofontoksesta kyytiin (oli tosin Pantokratorin luostarin munkki) ja tarjosi vieläpä jäätelöt matkalla.

Sen verran ikävä on jo takaisin Ksenofontokseen, että ensi maanantaina palaan sinne pariksi päiväksi praasniekkaa juhlimaan. Sitä ennen juhlimme täällä maailmassa vappua ja pääsiäistä pashan ja siman merkeissä!