Karnevaalitunnelmaa

Ei ole ollut viime aikoina oikein motivaatiota kirjoittaa tänne blogiin. Uusi lukukausi alkoi yliopistossa ja sen tiimoilta olen juoksenut toimistosta toimistaan etsimässä mahdollisia aikatauluja mahdollisille kursseille - no, olen tähän mennessä saanut jopa kaksi kurssia kreikan lisäksi itselleni sovituksi. Olen kylläkin huomannut että ikonimaalauksen aloitettuani ei kauheasti ylimääräistä aikaakaan ole, joten ehkä nämä kaksi riittävät.

Tänään on siis Kreikassa puhdas maanantai, paaston ensimmäinen päivä. Tätä on edeltänyt parin viikon karnevaaliaika. Toissatorstaina oli Tsiknopempti, jolloin kaikkialla kaduilla grillattiin lihaa viimeisen lihaviikon kunniaksi, kaupunki oli myös järjestänyt ison konsertin ja koko kaupunki oli hulluna. Menimme ruotsalaisten kanssa syömään lihaa torille, oli hauska ilta kaikenkaikkiaan. Karnevaalitunnelmaan ovat sopivasti sattuneet myös ruotsalaisnaapurini Lukaksen syntymäpäiväjuhlat sekä lettuvierailu ehkä kaupungin kummallisimpaan lettupaikkaan (jossa soi ravintoloitsijan itse tekemä teknomusiikki, diskovalot välkkyvät ja lettuja maistetaan viskeillä ja likööreillä). Söin siellä letun suklaan, valkosuklaan ja mansikoiden kanssa (tuntui muuten uskomatolta että helmikuussa torilla myytiin tuoreita mansikoita) ja join päälle makean frappen, ja sainkin sitten sellaisen sokerihumalan, että koko kroppa meni sekaisin. Dimitra juotti mulle soodaa ja sitten tuli se sokerikrapula, ja veto katosi ihan täysin. En saanut seuraavana yönäkään nukuttua.

Viime viikolla vietimme myös vähän itä-eurooppalaisempaa laskiaista, kun venäläiset koulukaverit laittoivat blinejä (tai oikeastaan heidän äitinsä loppujen lopuksi kokkasi ne). Joimme kvassia ja fiilistelimme smetanan kanssa. Juhlimme myös yhden saksalais-kreikkalaisen ystäväni Nicolen läksiäisiä. Yritin pitää läksiäispuhetta saksaksi, mutta se ei ollut kauhean sujuvaa. Sain kuitenkin sanottua kaiken mitä halusin! Pitäisi ehkä aktivoida sitä kieltä hieman enemmän.

Myös vuokraemäntäni Englannista on täällä käymässä, on ihana puhua englantia jonkun britin kanssa - kauhukseni huomasin kuinka heikoksi se kieli on täällä mennyt. Yleensä en ole mikään amerikkalaisten sarjojen suuri ystävä, mutta yritän täällä nyt katsella englanninkielisiä ohjelmia ja elokuvia että sanasto pysyisi muistissa! Jouduin kauheasti hakemaan sanoja Deborahin kanssa puhuessa.

Eilen, siis laskiaissunnuntaina, menin kaverini Euthymioksen (minulla on kaksi Euthymios-nimistä kaveria: tämä oli se johon törmäsin Hämeenlinnan kirkossa joululomalla) kotikylään vuoristoon noin tunnin matkan päähän Thessalonikista. Oli loistava laskiaissunnuntai: kylä oli sellainen aivan pieni klassinen kreikkalaiskylä korkealla vuorenrinteellä, Eetun isä on kylän pappi. Siellä oli menossa klassiset makedonialaiset "häät", joissa eräs kylän poika oli puettu morsiameksi. Kansa tanssi kaduilla kansallispuvuissa ja viini virtasi. Sitten grillasimme kymmeniä kaloja siellä Eetun pihalla, söimme naapurien kanssa myös salaattia ja tzatzikia ja tiramisua ja sieniä ja perunoita ja juustoa ja viiniä... Eetun isä soitti pontoslaista lyyraa, oli hauskaa! Minut laitettiin kanttoriksi sitten sovintosunnuntain ehtoopalvelukseen, mikä jo sinänsä oli katastrofi - tein kauheasti virheitä stikiiroiden sanoissa kun jouduin yksin laulamaan kaiken, mutta onneksi kyläkirkoissa ei ole niin kauhean suuria kriteereitä, kirkossa kun oli vain pari mummoa. Mutta sen verran sentään herätin mielenkiintoa että pyysivät vielä palveluksen jälkeen laulamaan jotain lisää! Sinänsä se ehtoopalvelus oli vähän pettymys, Suomessa se on aina sellainen paaston alun ruumiillistuma, ensimmäinen paastorukous maahankumarruksineen, suuri prokimeni ja se lopun anteeksipyyntö - mutta täällä kirkossa oli vain pari hassua mummoa, paastorukouksessa ei kumarruta maahan asti ja anteeksipyyntökin jostain syystä missattiin, ja kaiken lisäksi vielä ehtarin jälkeen syötiin kalaa ja lähdettiin paikalliseen oluelle... Suomessa on toisinaan jotkut asiat paljon paremmalla tolalla.

Tänään oli puhdas maanantai, emme jaksanut lähteä minnekään lennättämään leijoja, mutta Dimitran ja Kamalin kanssa söimme perinteisiä paastoruokia. Menin katumuskanoniin Haralamboksen kirkkoon, ja se oli kovin mukava kokemus - samalla tavalla toimitettiin kuin Suomessakin, paitsi että kuoro lauloi koko kanonin tropareineen.