Lakkojen, Ateenan ja opiskelun Kreikka

En ole aikoihin saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne blogiin, mutta yritetään josko tällä kertaa...

Maaliskuu oli lakkojen kuukausi. Valtiopäivät äänestivät uudesta lakiehdotuksesta vakuutuslain muuttamiseksi - nykyään täällä on 173 vakuutuskassaa, ja valtio haluaisi tuon villin lännen vähentää noin kymmeneen. Koko Kreikka sitten protestoi lakia vastaan: sähköyhtiö oli pari viikkoa lakossa, joka siis tarkoitti sitä, että sähköt katkaistiin mielivaltaisesti tietyltä alueelta kaupunkia pariksi tunniksi kerrallaan. Tietenkään ei kerrottu milloin katkokset tulevat. Monesti istuimme yliopistolla pimeässä luokassa ja ikonimaalaustunneilla maalasimme kynttilänvalossa. Bussit olivat toisinaan lakossa, samoin pankit ja kaikki virastot ja yliopistokin. Kaikista ikävin lakko oli kuitenkin roskakuskien lakko. Kadut täyttyivät roskista, rotat juoksivat ympäri kaupunkia ja lemu oli sanoinkuvaamaton. Ja ajattelevaisena kansalaisena en vienyt kaduille roskia haisemaan, joten koko asuntoni lemusi roskille jotka kertyivät muutaman viikon aikana.

Olin ennen ilosanoman juhlaa (25.3.) pitkän viikonlopun Ateenassa ystäväni Panagiotiksen luona. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa pois tästä Thessalonikin Makedonia-fanaattisuudesta: kuten ehkä Suomessakin on kuultu, Kreikka on taas villiintynyt Makedonian nimen suhteen. Tavallaan olen itsekin kreikkalaisten puolella, mutta Kreikassa on niin paljon tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin joku toisen valtion nimi.

Mutta Ateenan-reissu oli todella mukava joka tapauksessa. Se on paljon eurooppalaisempi ja ei-kreikkalaisempi kaupunki kuin Thessaloniki (eksyin yhtenä päivänä myös puolalaiskortteliin...) joten olo oli kuin ulkomailla. Puhuivat samaa kieltäkin mutta vähän erilailla kuin Thessalonikissa! Olin laulamassa muutamissa kirkoissa, tosin järkytyin ateenalaisesta tyylistä, johon kuuluu kolmiäänisyys, ison-kone ja lujasti ujeltavat mikrofonit sekä hitaasti laulaminen. Tapasin edesmenneen arkkipiispa Kristoduloksen koiratkin. Juttelin erään musiikkitieteilijän kanssa mahdollisesta tulevasta väitöskirjastani, hän tarjoutui sen ohjaajaksi. Panagiotis vei minut pariin luostariin vuorille, joista oli huikeat näkymät kaupungin ylle. Kävimme syömässä merenrannassa mereneläviä, simpukoita ja mustekaloja ja kaiken maailman herkkuja. Panagiotiksen äiti, Maria-täti, oli melko räväkkä mummo, laittoi hyvää ruokaa ja ihmetteli miksi minulla on pitkät hiukset vaikka olenkin niin "hyvä poika". Kaverini Marinos (jonka jotkut lukijoista varmaan muistavatkin) tuli yhtenä päivänä hakemaan minua kahville, ei oltu nähty kahteen vuoteen. Maria-täti ei pitänyt Marinoksesta ollenkaan, kuulemma liian hoikka ja snobi... Sunnuntaina tapasin myös Nikoksen ja suomalaisvaimonsa Maritan, ja vietimmä mukavan iltapäivän Akropoliin juurella kahvin, kävelyn ja kirkossakäynnin merkeissä. Löysin myös kirjakaupoista hyviä kirjalöytöjä.

Ateenassa en saanut kauhean hyvin nukuttua kun kanarialintu huusi niin kovasti öisin, joten sairastuin sitten Thessalonikiin palattuani. Kunhan pääsin sängynpohjalta ylös, aloitimme Suomi-seuran näytelmäkerhon harjoitukset! Oli hauskaa, teimme improvisaatioharjoituksia ja nauroimme kauheasti.

Täällä on kevät kauneimmillaan, kukat kukkivat, linnut laulavat ja viiniköynnökset kasvavat. Mutta nyt alkaa kovin työvaihe, yliopiston kokeet lähestyvät, kreikan kielitutkinto samoin, konservatoriolla suoritan bysanttilaisen musiikin diplomin toukokuussa ja ikonimaalauksessa yritän oppia niin paljon kuin mahdollista. Kuoron kanssa tehdään tupla-CD:tä pyhän Demetrioksen veisujen kera, ja sekin pitäisi saada toukokuun aikana valmiiksi. Kesän reissut tulevat varmasti tarpeeseen!

Sain viime viikolla myös kirjeen että pääsen Athosvuorelle Ksenofontoksen luostariin suureksi viikoksi ja pääsiäiseksi (täällä 27.4.). Odotan innolla!