Matkailua ympäri Kreikkaa

On vierähtänyt pitkä aika edellisestä blogitekstistä. Toukokuun lopussa tuli matkusteltua vielä Ksenofontoksessa pari kertaa. Lauloimme kokoöisiä palveluksia ja poimimme kirsikoita, tulkkasin metropoliitta Ambrosiukselle ja seurueelleen, jotka kävivät Athosvuorella. Yllättävän sujuvasti sujui jo tulkkaus molempiin suuntiin, kreikasta suomeen simultaanisti, suomesta kreikkaan hieman hitaammin mutta kuitenkin aika hyvin. Tosin Ksenofontoksen isät nauroivat minun vanhan kreikan ilmaisuilleni, en tiedä mistä ne oikein pulpahtivat suuhun siinä tulkattaessa, mutta sain sitten isiltä kehuja että puhun paljon hienompaa kreikkaa kuin he!

Kesäkuussa suoritin myös kaikki yliopiston kokeet. Toisessa kokeessa ei kysytty yhtäkään kysymystä, ja sain siitä kympin (siis täydet). Yhdessä kokeessa kysyttiin yksi kysymys jostain paaviin liittyvistä keskiaikaisista asiakirjoista. En tiennyt vastausta, mutta sain silti arvosanaksi 8. Kreikan kielitutkinnosta sain myös kympin, mihin olin aika tyytyväinen, vaikka koe olikin aika helppo, ja bysanttilaisen musiikin diplomin suoritin myös erinomaisin arvosanoin, vaikka teinkin jonkin verran virheitä terminologian kanssa kokeissa, koska en muistanut kaikkia termejä kreikaksi. Mutta nyt on ainakin bysanttilaisen musiikin opettajan pätevyys, mikä on tärkeintä!

Kokeiden jälkeen lähdin Riikan ja veljiensä kanssa Amorgoksen saarelle viikon lomalle. Aivan uskomattoman hieno loma! Nukuimme upeassa asunnossa pilkkahintaan, nautimme Amorgon mahtavista maisemista ja puhtaista ja hiljaisista rannoista, hyvästä ruuasta ja juomasta ja kävimme luostarissakin. Erityisen hienoja hetkiä olivat rantapiknik kuunvalossa ja muut hienot illat. Siellä oli iltaisin jopa niin viileä, että tarvitsi pitkähihaisen paidan!

Sitten kun palasin Amorgokselta Ateenan kuumuuteen tervehtimään kavereita, kärsin nestehukastakin. Kannoin yliopistolta neljä muovikassillista kirjoja keskustaan, ja sain sitten siinä 38 asteen helteessä niin hirveän pyörrytyskohtauksen että meni vasta monen tunnin jälkeen ohi. Mutta sainpahan ilmaiset 4 muovikassillista kirjoja, väitöskirjoja ja muita bysanttilaisen musiikin alalta.

Sitten lähdin takaisin Ksenofontokseen poimimaan kirsikoita, kokkaamaan, keräämään papuja pellolta, pitämään neliäänisiä kuoroharjoituksia (tosin saimme muilta isiltä valituksia siitä että se teki liikaa meteliä...). Yhtenä arkiaamuna lauloin kerubiveisun liturgiassa ja kaikki noviisit ja nuoret munkit tulivat kanssani laulamaan. Lounaalla sitten yksi isä tuli kysymään lauloinko aamulla kerubiveisun. Vastasin kyllä, ja hän puolestaan vastasi, että nukkui keljassaan silloin (toisella puolella luostaria) ja heräsi lauluuni!

Thessalonikissa elämä on nyt ihanan leppoisaa kun opiskelut ovat päättyneet. Parvekkeellani on illanistujaiset lähes joka ilta, syömme ja juomme niiden ystävien kanssa jotka eivät vielä ole lähteneet lomille. Päivisin käymme kahvilla ja luen kirjallisuutta.

Viime viikonloppuna oli myös ranskalainen ystäväni Jean-Philippe täällä käymässä, hän on Sergei-instituutin järjestämällä kielikurssilla Kilkiksessä kuukauden verran. Vietimme hauskan, rennon viikonlopun.

Sunnuntaina törmäsin aamulla kirkossa Anna Conomokseen ja erääseen irlantilaiseen ystävääni, ja yhdessä erään kreikkalaisen Haralamboksen ja Annan äidin kanssa suuntasimme kohti Ormilian luostaria, joka on Kreikan suurin (nunna)luostari. Anna tunsi kaikki nunnat sieltä (120!) ja juttelimme iltapäivän, kävimme ehtoopalveluksessa (sisaret laulavat upeasti) ja sen jälkeen menimme rannalle uimaan ja kahville. Palasimme myöhään yöllä Thessalonikiin.

Toissapäivänä taas kävimme Olymposvuorella sijaitsevassa pyhän Dionysioksen luostarissa, joka oli myös todella mahtava. Olymposvuori jo ympäristönä on mielettömän kaunis metsineen ja jyrkkine vuorenrinteineen. Kävimme myös pyhän Efraimin nunnaluostarissa, joka oli yksi kauneimmista luostareista joissa olen koskaan käynyt. Ja sisaristo oli aivan ihanan ystävällistä ja hengellistä. Tietysti luostareiden jälkeen menimme taas uimaan ja syömään ja palasimme Thessalonikiin ja lauloimme koko automatkan kirkkoveisuja. Unohtumattomia reissuja!

Huomenna menen ehkä viimeistä kertaa Ksenofontokseen. Suomeen paluu pelottaa jo aivan kauheasti, aina kun ajattelen sitä, alkaa oksettaa ja itkettää samaan aikaan. Lentolippu on siis 28.7. Joka päivä tuntuu Kreikka läheisemmältä ja läheisemmältä. Mutta on toisaalta ihana palata Suomeen kaikkien teidän ystävien ja sukulaisten luo!