Tentit ja ruokailu

Viime viikon perjantaina menimme paikalliseen buzukia-ravintolaan kielikurssin kavereiden kanssa, koska yhdella ystavallani oli siella tuttuja. Saimme ilmaisen poydan ja juomat, joka oli suuri helpotus, koska yleensa yhteen reissuun saa tarvittaessa kulumaan vaikka satoja euroja. Siella oli livemusiikkia koko ajan, ja toki sitten innostuimme ensimmaisina koko baarista tanssimaan, ja muut heittelivat siella sitten kukkia meidan paalle koska oltiin koko ravintolan tanssikuningattaret ja -kuninkaat! (Niille, jotka eivat paikkoja tunne, niin ennen niissa oli tapana heitella lautasia - nykyaan se on kuulemma liian kallista ja vaarallista, joten kaikki heittelevat kukkasia. Kiva tapa sekin!).

Muuten valmistauduin tentteihin. Keskiviikkona tein ensimmaisen, suullisesti, joka oli niin helppo etta se sai minut miettimaan kahta asiaa: 1) Miksi ihmeessa luin tenttikirjat niin hyvin? 2) Miksi ihmeessa tata teologista tiedekuntaa sanotaan usein maailman parhaaksi ortodoksiseksi tiedekunnaksi? No, selvisin ainakin hyvin.

Keskiviikkona ja torstaina juhli myos kirkkomme koska oli pyhittaja Antonios Suuren muistopaiva. Kirkko ja piha olivat taynna ihmisia, ja piispakin vaivautui paikalle - tosin 40 minuuttia myohassa. Palvelus televisioitiin ja me lauloimme kahtena kuorona. Ehtoopalvelus kesti 2 tuntia 20 minuuttia. Sen jalkeen menimme kirkon kellariin iltateelle, ja olivat kylla kummallisimmat kirkkokahvit missa olen koskaan ollut - ihmiset eivat istuneet normaalisti poydissa, vaan pappi oli sellaisella korokkeella yksin ja huuteli mikrofoniin aina valilla ilmoituksia, ja me muut istuimme kahden puolen papin poytaa riveissa. Tuli mieleen ihan joku kuninkaan hovi... Torstaina oli Haralampoksen kirkossa kokooinen palvelus, lauloimme taas kahdella kuorolla.

Olen myos lukenut Harry Pottereita innokkaasti. Olen nyt viimeistelemassa viimeista osaa, ja kylla on jannittava kirja! En pysty keskittymaan mihinkaan muuhun. Perjantaina kuitenkin saimme aikaiseksi ruuanlaittoillan ruotsalaisten kavereideni kanssa, jotka muuten muuttivat ihan naapuriini. Kokkasin heille kaalilaatikkoa puolukoiden kera, sienisalaattia ja suolakurkkua ja ruisleipaa. Jalkiruuaksi leivoin korvapuusteja, ja kaikki olivat kyllaisia ja tyytyvaisia aterian paatteeksi! Joimme myos olutta, piimaa ja salmiakkikossua suomalaisuuden kunniaksi.

Laulutunnit ovat jalleen alkaneet. Maanantaina vain mina paasin tunnille, mutta oli kiva taas laulaa opettajan kanssa - sain kiitosta etta olen teoriassa ja analyysissa edistynyt huimaa vauhtia, mutta kuulemma edelleen tulee lapi lansimaalainen aanenkaytto. Ehka siitakin joskus paastaan eroon.