Sairastelua

Kylmyys on tosiaan taalla mennyt minuun kunnolla, olen nyt kuukauden sairastanut ja olen vasta nyt tervehtymassa. Viime viikonloppukin meni vuoteen pohjalla kokonaan, enka voinut kuvitellakaan lahtevani minnekaan Halkidikille. Sina viikonloppuna Kreikassa juhlittiin polytekhneion paivaa, muisteltiin siis niita opiskelijoita jotka sotilasjuntta tappoi kapinassa vuonna 1973. Yliopisto saastyi tana vuonna suurelta metelilta, koska yliopisto paatettiin pitaa auki ihmisille, eivatka anarkistit paasseet riehumaan. Aikaisempina vuosina kuulemma koko kaupunki on usein ollut sekaisin.

Kuoroltamme ilmestyi viime viikolla CD-levy. On kylla aika hienoa laulaa sellaisessa kuorossa, vaikka olenkin vasta tallainen aloittelija. Joku sanoi, etta kylla se taitaa olla Makedonian paras kuoro, ja varmasti onkin, kylla CD on sen verran tasokas. Ja porukka perustettiin vasta viime helmikuussa! Viime viikolla opiskelimme kuoroharjoituksissa pyhan Johannes Kukuzeleksen saveltamaa Mega Isonia, joka on bysanttilaisen musiikinteorian harjoitusteos. Yliopistolta tuli bysanttilaisen musiikin paleografian lehtori kertomaan meille sen kasikirjoitusperinteista ja tulkinnoista.

Olen huomannut viime paivina, etta kreikkani on sujuvoitunut huomattavasti. Edelleen on suuria puutteita sanavarastossa, mutta nyt kielioppi alkaa sisaistya ja alan ajatella suoraan kreikaksi, ja sita myota myos puhenopeus kiihtyy. Hauska on myos huomata, etta alkaa ymmartaa melko hyvin jo ihan tavallisia kreikkalaisia kirjoja ja sanomalehtia.

Meilla oli viime sunnuntaina myos Suomi-seuran pikkujoulutoimikunnan kokous. Minusta tuli sitten pikkujoulujen juontaja, suomeksi ja kreikaksi! Taytyy ottaa vahan joulusanastoa selville, ettei mene sormi suuhun juontaessa. Kokouksesta kotiin palatessani nain alakerran tavernassa Iston ja Ilkan, suomalaisia Hameenlinnan seurakunnasta. Oli mukava Suomi-ilta siis.

Lauantaina tapasin sattumalta ehtoopalveluksessa nunna Nektarian johon tutustuin Valamossa. Han on amerikkalainen nunna joka asuu talla hetkella Moskovassa. Han oli aivan hammastynyt yllatystapaamisestamme, samoin mina, koska olin ajatellut hanta edellisena paivana! Maanantaina han sitten teki minusta haastattelun toimittamaansa lehteen, kerroin lapsuusvuosistani Suomessa. Hiihtaminen tuntuu ulkomaalaisista aina niin eksoottiselta!

Tiistaina meilla oli kokooinen palvelus kirkossa Jumalanaidin temppeliinkaynnin kunniaksi. Oli erittain hieno palvelus, lauloimme kahdella kuorolla. Suomeenkin toisinaan toivoisi tallaista aktiivisempaa toimintaa juhlien eteen.

Hullu Kreikka

Kreikka on kylla sekopainen maa. Talla viikolla ei sinansa ole mitaan uutta, koulu sujuu samaa rataa - mutta jarkytyin perjantaina ruokakaupassa kun 8-vuotias pikkupoika osti viskia! Dimitra sanoi etta on aivan tavallista, etta isovanhemmat lahettavat pikkulapset ostamaan lammiketta nain kylmina iltoina, mutta en koskaan uskonut etta taalla olisi tuollaista...

Varmaankin vilustuin perjantaina koska koko viikonlopun olen ollut taas pienessa flunssassa. Taalla on aivan kauhean kylma, tuntuu ettei Suomessa ikina ole ollut nain kylma. Pidan paalla kerraston paitaa, villapaitaa ja sen paalla viela villatakkia ja sitten viela ulkotakki, ja silti palelen. Eilen taalla oli aivan kauhea tuuli ja tavarat lentelivat ympariinsa, en uskaltanut oikein menna uloskaan kun talojen katoilta putoili laattoja. Tana aamuna odottikin sitten parvekkeella kiva yllatys, kun tuuli ravisteli puusta kaikki lehdet siihen. Menin lakaisemaan parveketta, ja takana olevasta ransistyneesta talosta yhtakkia asteli ulos pieni mummeli. Kuvittelin aina, ettei siina talossa kukaan asuisi kun ei ole ikkunoissa edes lasia, mutta sielta se mummo tuli. En aluksi oikein ymmartanyt mummelin kreikkaa, niin kummallista se oli. Kaiken lisaksi puhui viela hirvean hitaasti, luulen etta asiaan on kaksi mahdollista selitysta: 1) Mummo oli jostain pikkukylasta ja puhui minulle hitaasti koska olen ulkomaalainen, 2) mummeli oli ulkomaalainen. Ehka en koskaan saa tata selville, koska tama oli nyt 3 kuukauteen ensimmainen kerta kun mummelin nain. Jos kesaan mennessa viela tormaamme, haluan ehdottomasti tietaa totuuden!

Ensi viikolla on taas taysi kouluviikko tiedossa. Viikonlopuksi suunnittelin vahan etta lahtisin johonkin luostariin Halkidikille, mutta ainakin tahan mennessa olen viikonloppuisin ollut niin vasynyt ettei ole jaksanut edes ajatella lahtevansa mihinkaan.

Enpa ole aikoihin ehtinyt tanne kirjoittamaan... Koko ajan on ystavia ja sukulaisia taalla rampannut! Aino, jonka tunnen seurakunnasta, tuli tanne ensin, ja sitten viikon oli siskoni Anna taalla kaymassa.Oppitunnit on itse asiassa melko vaativia, mutta tosi hyvia. Kielikurssi on joka paiva yhdeksasta yhteen, ja siella mennaan melko reipasta vauhtia eteenpain. Taso on minulle juuri sopiva, muut eivat ole ehka kieliopissa aivan yhta hyvia kuin mina mutta toisaalta olen taas muita jaljessa sanaston suhteen. Eli opetamme toinen toisiamme.Teologisessa kayn nyt syyslukukaudella vain yhden opettajan luennoilla. Kyseinen professori, Skaltsis, on kylla hyva, ja olen nyt oppinut pysymaan karryillakin tunneilla. Koko ajan ymmarran mista asiasta han puhuu, ihan sana sanalta en viela siina vauhdissa jaksa pysya mukana, mutta luulen saavani tunneista irti oleellisen.Laulutunneilla olemme aloittaneet yhteistunnit diplominsuorittajien kanssa, ja laulamme aivan kauhean vaikeaa teosta - pyhan Johannes Kukuzeliksen Anoiksantariaa. Korkealta ja kovaa kiekumista ja vaikeita modulaatioita. Mutta nyt alan vahitellen ottaa sitakin haltuun. Meilla oli myos joku vuositutkinnon tyyppinen laulukoe, mun piti laulaa viiden ukon edessa osa yhdesta laulusta ja sanoivat vaan etta hyvin laulan.Taalla tosiaan oli Anna kylassa viikon. Alkuviikolle sattui onneksi hyvat kelit. Silloin olin paivisin koulussa ja Anna shoppaili silla aikaa, mutta iltaisin sitten kahviteltiin ja syotiin hyvin tavernoissa. Mua myos silla viikolla haastateltiin Kreikan televisioon Suomen parisuhteiden rekisteroinneista, koska Suomi-seuran sihteerin mukaan olin kaupungin suomalaisista paras vastaamaan sita liittyviin kysymyksiin - koska olen teologian opiskelija... Perjantaina oli pyhan Demetrioksen, Thessalonikin suojeluspyhan paiva joten siella sitten oltiin kirkossa katsomassa kun valtion suurmiehet menivat soittokunnan saattelemana kirkkoon sisaan. Kaupunki oli kylla mukavassa juhlatunnelmassa. Ystavani Dimitra juhli silloin tietysti nimipaivaansa, joten mentiin arabiravintolaan juhlimaan pyhaa Demetriosta. Oli mukava ilta, syotiin ja juotiin kauheasti, ja illan kruunasi napatanssi - aluksi tuli sellainen arabitytto tanssimaan mutta se ei ollut kauhean hyva, mutta kaikki innostui kun yks kreikkalainen arabitanssista innostunut poika valtasi lavan ja heilutteli kaikkia jaseniaan niin erikoisesti etta itse kukin sita suu auki vaan katseli.Seuraavana lauantaina mentiin shoppailemaan kaupunkiin kun oli mullakin pitkasta aikaa vapaapaiva ja loydettiin vaikeuksista huolimatta mulle housut, takki ja slipoveri - kreikkalaisten miesten kapeat hartiat ja reidet eivat oikein sovi meikalaisen ruumiinrakenteeseen, enka olisi koskaan kuvitellut ostavani XXL-kokoisia vaatteita... Lauantaina oli myos koululaisten paraati, ja nain yhden tuttuni marssivan siella.Sunnuntaina juhlittiin OHI-paivaa, jolloin muistellaan sita kun Kreikka sanoi ei fasisteille (italialaisille ja saksalaisille). Silloin lahdettiin Annan ja Dimitran kanssa autolla kiertelemaan maaseutua. Kaytiin Verginassa Filippos II:n (Aleksanteri Suuren isan) haudalla ja sitten Panagia Soumela -nimisessa luostarissa joka oli korkealla vuorenrinteella.Seuraavan viikon olinkin sitten kipeana ja makasin kotona koko viikon. En oikein tieda mika tauti oli kyseessa, flunssan ja vatsataudin sekoitus, mutta onneksi paranin, koska en jaksanut yhtaan olla pystyssa sangysta.