Yliopistoruokaa ja Ramadan

Yliopistolla on loistavaa ruokaa! Taalla siis saa yliopistolla kaksi ilmaista ateriaa paivassa, ja ne ovat kunnollista kreikkalaista ruokaa - eilen lounaaksi oli paistettua kanaa ja kesakurpitsamuhennosta, jalkiruoaksi jaateloa. Ei taalla mene rahaa minnekaan! No, tanaan aion ostaa yhden soittimen laulutuntien aanitysta varten, mutta se taitaa maksaa liki 500 euroa.

Olen ystavystynyt laheisen nettikahvilan pitajien, Dimitran ja Kamalin kanssa. Erittain hauskoja ihmisia. Dimitra asuu ihan mun naapurissa aitinsa kanssa, ja tormailemme usein kadulla. Hauskaa seuraa ovat molemmat, joten nykyaan vietan kaiken ajan siemaillen frappea taalla nettikahvilassa. Eilen lahdettiin illalla syomaan arabien (Kamal on Egyptista) kanssa ramadanin kunniaksi ateria jonnekin vahan syrjemmas keskustasta (ja siis ilta on klo 23:30 - en vielakaan tajua etta Suomessa kaikki ovat arkisin siihen aikaan nukkumassa, ja taalla vasta ilta alkaa!). Oli aivan mielettoman hyvaa ruokaa, siella sitten aamukolmeen asti massailimme ja joimme teeta ja soimme hedelmia. Ja kaikki tietysti ilmaista (Dimitran mukaan arabeille tyypillisen) rahataistelun jalkeen.

Toissailtana olin ulkona suomalaisopiskelijoiden kanssa, mutta olin kauhean vasynyt enka oikein jaksanut sosialisoitua. Viikonloppuna on taas kirkko-ohjelmaa, ja sunnuntaina isannoin suomalaisporukkaa joka tulee Athosvuorelta pariks paivaks Thessalonikiin.

Laulutunti ja yliopiston byrokratia

Yliopiston byrokratia on hullua! Olen nyt jonottanut ainakin viiteen eri toimistoon ja viettanyt tuntikausia ihmetellen etta missahan pain kampusta nyt olen. Mutta olen nyt onnistunut kirjautumaan opiskelijaksi, ja loppujen lopuksi kaikkialla palvelu on ollut tehokasta ja ystavallista - kunhan paasee jonon ohi.

Tanaan olin laulutunnilla, joka kesti puolitoista tuntia. Aivan loistavaa tyoskentelya! Laulamisen ohessa opiskellaan teoriaa ja historiaa ja tulkintaa ja improvisaatiota. Ja mukava opettaja kaiken lisaksi. Eli jee jee jee Kreikasta! Toivottavasti siskoni Maijan vauva kohta jo syntyy, mua jannittaa taalla etelassakin.

Tanaan yritan selvittaa, kuka se salaperainen saksalaismies on, joka on ilmestynyt alakertaani. Olen yrittanyt sita selvittaa, tuloksetta.

Kozani ja viikonloppu

Olin sitten viikolla yokylassa Kozanissa isa Janniksen vanhempien luona. Oli melko hauska tutustua kreikkalaiseen kaoottiseen perhe-elamaan, jossa syodaan jatkuvasti, huudetaan jatkuvasti ja otetaan jatkuvasti rennosti. Heilla oli oikein mukava talo pienessa kylassa kaupungin ulkopuolella. Siella nukuttiin pitkat siestat, kaytiin kaupungilla kahvilla, syotiin illallista naapureiden ja sukulaisten kanssa ja juotiin olutta. Vieraanvaraisuus on kylla uskomatonta: Nikos (perheen isa) vakisin maksoi myos bussilippuni Thessalonikiin. On mukava tietaa etta noinkin lahella (puolentoista tunnin matkan paassa) on perhe jonne on aina tervetullut. Se on myos kielen kannalta hyva, koska oikeastaan vain Kostas ja Maria (kaksi lapsista) puhuvat englantia, vanhemmat vain kreikkaa.

Viikonloppukin on sujunut rennoissa merkeissa. Lauantaina olin englantilaisten ystavieni kanssa ensin syomassa, sitten syomassa krepeja, sitten kirkossa ja sitten oluella. Kirkossa tapasin myos amerikkalaisia teologianopiskelijoita, ja nekin lahtivat oluelle. Oli oikein mukava ilta, vaikka valilla amerikkalaisten jotkut tavat arsyttavat - mm. se, etteivat he tietaneet, etta Irlanti on saari ja se on jaettu kahtia, tai miten Glasgow tai Edinburgh kirjoitetaan. Suomalaisen on myos hieman vaikea saada suunvuoroa siina puheen tulvassa.

Sunnuntaina mut kutsuttiin kahville naapurin englantilais-kreikkalaiseen perheeseen, joilla on myos suomalainen alivuokralainen. Mukaan tuli toinen englantilais-kreikkalainen pariskunta Panoramasta (Thessalonikin esikaupunkialuetta), ja oli oikein hauska ilta bulgarialaisen viinin ja teen ja kakun parissa. Tytot ajelivat myos Kostaksen (mies Panoramasta) pratkalla ympari kaupunkia, ja toinen tytoista esitti meille Natashaa, valkovenalaista ilotyttoa. Mutta hauskaa oli, nauroimme vedet silmissa. On mukava tietaa etta parin minuutin kavelymatkan paassa on mukava perhe, ja myos suomalainen jolle voi valilla kayda valittamassa jos asiat pannivat - ja ainakin puhua omaa kieltaan. Katie, naapurin aiti, sanoi etta han on huomannut etta kannattaa mahdollisimman usein tavata ihmisia omasta kotimaasta, koska jos tauko on liian pitka, alkaa ahdistaa.

Tanaan englantilaisten kanssa pidamme kattoterassillani laulutunnin, saa nahda kuinka myohaan se venahtaa... Huomenna pitaisi kuitenkin herata jo aamupaivalla, koska pitaa menna yliopistolle tekemaan opintosuunnitelmaa ja myos laulutunnit alkavat talla viikolla. Arki ja syksy tulevat!

Matkakuulumisia

Nyt on sitten lopulta selvitty matkoiltakin tanne. Bussi Romaniaan lahti ihmeelliselta "asemalta", ts. kadunvarresta. Matka kesti 18 tuntia sinne. Majoitus oli karmeassa teologisen tiedekunnan morskassa Sibiussa, mutta oli ihan hauska kun kaupungissa oli samaan aikaan Euroopan kirkkojen kokous, ja siella oli paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia tuttuja, joiden kanssa saattoi pitaa hauskaa. Itse konferenssin jarjestelyt olivat puolikatastrofaaliset, samoin sielta lahto, ja jouduimme hylkaamaan alkuperaiset suunnitelmat siirtya suoraan Ateenaan. Sen sijaan tulimme paivaksi Thessalonikiin ja sitten lahdimme Ateenaan. Ateenassa hotelli oli ylihinnoiteltu laatuunsa ja sijaintiinsa nahden, organisaatio oli siellakin aivan pielessa, ja kaikki oli kreikaksi, vaikka kyseessa oli kansainvalinen konferenssi. Mutta oli siellakin mielenkiintoisia esitelmia ja sai muutaman erittain hyodyllisen kontaktin - ja saa ainakin kaksi artikkelia julkaistua, se on aina positiivista CV:n kannalta.

Nyt olen sitten palannut Ateenasta Thessalonikiin ja lomailen viela viikon pari ennen kuin koulu alkaa kunnolla. Ajattelin lahtea kaymaan isa Ioanniksen vanhempien luona Kozanissa ja ehka vierailla parissa luostarissa seka viettaa vaan aikaa tuttujen kanssa ja tutustua uusiin. Samoin gradu pitaisi viimeistella ja ne artikkelit... Eli hommaa riittaa.

Alkaa unohtako mua, ottakaa yhteytta puhelimitse, sahkopostilla tai kirjeitse!

Kuumuus jatkuu

Taalla on edelleen aivan karmean kuuma. Viime viestissa en ehtinyt kirjoittaa kauheasta kohtalosta joka mulle tapahtui tiistain ja keskiviikon valisena yona: mun avain ei toiminut enka paassyt kotiin sisalle, tulin siis joskus kolmen aikaan yolla vasta kotiin. Nukuin sitten kissojen ja lepakkojen kanssa portailla aamuun asti ja odotin etta Irena heraisi ja osaisi auttaa. Kutsuimme lukkomiehet paikalle ja ne avasivat oven, se oli kuulemma vaan tosi tiukassa.

Sen jalkeen onkin vuorokausirytmi ollut vahan sekaisin ja oon vaan nukkunu koko ajan. Tapasin lauluopettajani Janniksen, se on tosi mukava ja rento tyyppi. Sovimme etta syyskuun puolessavalissa, kun palaan konferenssimatkoilta, aloitamme tunnit. Han laulaa pyhittaja Antonioksen kirkossa sunnuntaisin ja siella alan siis minakin tasta lahtien sunnuntaisin ja juhlina laulaa. Arkisin kayn Athosvuoren Simonopetran luostarin kaupunkiedustustossa (metokissa), pyhan Haralamboksen kirkossa. Siella on mukava tunnelma, paljon nuoria ja pappi on tosi mukava, samoin kirkkomummot. Palvelukset ovat hartaita eika niissa (onneksi) kayteta aanentoistoa. Siella saa myos laulaa mukana ja lukea palveluksissa, ja ne toimitetaan samaan tyyliin kuin Simonopetrassa joten ne ovat tuttuja mulle.

Kavin myos yliopistolla hoitamassa asioita. Sain siella yllattavan hyvaa palvelua enka joutunut edes jonottamaan sekuntiakaan. Ilmoittauduin kokovuotiselle kielikurssille joka alkaa lokakuussa, viikossa on 20 oppintuntia kreikkaa. Hienoa yliopistolla on myos se, etta opiskelijoille kuuluu kaksi ilmaista ateriaa paivassa!

Maanantaina lahden yliopiston musiikinopiskelijoiden kanssa bysanttilaisen musiikin konferenssiin Romaniaan, missa onkin sitten paljon tuttuja kun siella on samaan aikaan joku kirkkojen maailmanneuvoston juttu. Matka kestaa 2 yota bussissa istuen, mutta sitten onkin mukavaa taas 10 paivaa. Romaniasta jatketaan Ateenaan toiseen konferenssiin.

Eli palailen varmaan konferenssien jalkeen taas kuvioihin.